Viiniä fiineistä laseista, valkoinen koti, mielellään valkoinen puhelin, valkoiset tennarit ja valkoinen läppäri. Oma tomaattimaa ja lahja leipoa maukkaita JA kauniita leivoksia. Yliopistokoulutus. Salitreeni. Ei kai näissä edellämainotuissa asioissa mitään vikaa ole. Ei, sillä löydän itsekin itseni parista pykälästä.
Mä vaan eilen katsoin vanhoja Siskonpeti -jaksoja, ja nauratti niin paljon kun jostain bloggariäidistä oltiin tehty eräs sketsiläppä. Naishlö kirjoittaa juurikin omasta tomaattimaastaan ja täydellisestä perheestään blogissa - mutta auta armias kun lapset tai mies tulevat viereen häiritsemään, on vastaus tyyliin että fuck off you idiots:D Mia Kankimäki pohtii kirjassaan "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" (mahtava kirja btw!), miten naisten tavat kirjoittaa päiväkirjoja on tuhannenkin vuoden kuluessa muuttunut. Kirjan tutkittu hahmo Sei Shonagon kirjoitti n.1000 vuotta sitten ylös lähinnä henkilökohtaisia asioitaan, päiväkirjaksi (the pillow book), ja vieläpä noin 10 vuotta sitten suurin osa naisista toimi tällä tavoin. Nyt, kuten Kankimäkikin toteaa, "asioista" on tehty julkista, näyttämisenhaluista! (Okei, let's face it, nykyaika on silti tosi paljon itsensä mainostamista, brändäämistä. Ajatellaan nyt vaikka työmarkkinoita, jossa sun pitää osata olla näkyvä, tehokas, kilpailla muita vastaan, mainostaa itseäs. Olla sopivasti tyrkky, ei liikaa. Ihan iisii, eikö?)
Mä en halua olla kuitenkaan ikinäikinä enkä varmasti koskaan, ihmisenä täysin feikki. Facebookissa ja tosielämässä mun parhaimmat kaverit tietää, että latelen asioita suoraan. Hitto mitä sitte; oon konservatiivinen oikeistolainen, jonka mielestä mm. koulutus ja täten myös sun tuleva palkka ovat elämän omia valintakysymyksiä, turha purnata leikkauksista, firmat vois täysin sitä halutessaan samantien korvata kaikki kassat automaatiolla, hiton ay-liikkeet ja etc etc. Ja mä yritän tässä parhaillaan vielä pitää sentään malttini:D Mä jos kuka, sanon mielipiteeni ja pyrin olemaan elämässäni aito. Like it or not. Uskon, että sen vuoksi mä oon yleensä menestynyt myöskin työmarkkinoilla hyvin. Olemalla aito ja iloinen mä. Okei, osaan sanoa myös tosi ikävästi asioita suoraan, kässäsittekö jo?:D Mulle vaan on tullut fiilis, että oonko täällä tarpeeks aito. Kyllähän mä osaan valittaa asioista täälläkin, mutta toki myös iloita. Trollit ne vaan haluaa, että me feikattais ne meidän jaetut ilotkin, vaikka oltaisiin oikeesti tosi seesteisen onnellisia ja jaettu täällä sitä fiilistä. Mut siinä sen näkee, toisen onnesta ollaan yhä tässä maailmassa niin kateellisia, sen vuoksi sitä yritetään kyseenalaistaa ja jopa bloggari itse alkaa kelata, oliko mun ilo vaan feikkiä, vai mitäkö se oli:D Mä oon mustavalkonen ihminen, ja mä haluan, että se tulee täällä musta esille. Joten täältä pesee, tänään, teidän kaikkien trollienkin iloksi; tänään ei ole luvassa kauniita kuvia, ei tomaatteja (omistan vuokra-asunnossamme ihan kivan kokoisen takapihan, jossa tietenkään yksikään kukkapuska ei selvinnyt edes juhannukseen asti, kun taas ikkunanlaudalla keittiössä seisoo yksinäinen chilinalku pikkuruisessa muoviruukussaan) ei hehkutusta mun ihanasta miehestä (joka on ihana ja jolle en ((enää)) sano nii pahasti ((aina)) fuck off xD). Ei kuulkaa, tältä päivältä peruuntu pari kivaakin juttua, koska makaan horkkayön ja zombipainajaisten jälkeen kuulkaa lenssussa sängyllä. Hikisenä, finnitkin kukkii ja ai jumankekka on ruma fiilis<3 So fuck this shit:D Ollaan leidit aitoja joskus sen kermakakunkin alla!;)
-MÄ, enkä kukaan muu-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti