Follow on Bloglovin

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Oh George = Voi Yrjö

Varoitus; tämä blogipäivitys tulee sisältämään todella herkullisia ilmauksia siitä, miten ihmisten masut eivät toisinaan todellakaan voi hyvin!:'D (Toisaalta, edessä on melko humoristinen kertomus omasta pikku kammostani... Itselleni tämä ei ole kiva asia, mutta usein toiset ottavat asian kovinkin huvittuneesti. Vai pystytkö kenties jopa samaistumaan muhun?:P)

Eli moro taas kaikille, toivottavasti te kaikki olette tällä hetkellä terveitä ja tulette sellaisina myös pysymään! On meinaan niin monen monta tautia liikenteessä, että vielä viikonloppuna jos oisin aavistanut tämän nykyhetken, olisin melkein a) jättänyt menemättä lauantaina Tampereen Teerenpelin Burleski -showhun parin kaverin ja H:n kera b) jättänyt syömättä appivanhemmilla sunnuntaina ja maanantaina (jossa kärsitty sama pöpö!) c) kieltänyt H:ta menemästä lainkaan kouluun tai lukkopainin reeneihinsä xD Siinä ois niitä mahdollisia syypäitä nykyhetkeen!:P

Mä olen maailman emetofobisin eli oksennuskammoisin ihminen ja teen mitä tahansa varotoimenpiteitä, ettei meidän kotona tarvitsisi kyseistä tautia sairastaa:D Mulla on ollut emetofobia varmasti jo lapsesta saakka. Olin varmaan kutakuinkin  kuuden vanha kun oma sisko muinoin oli huonovointinen, ja muistan miten paljon huusin vihaavani häntä kun hän sai mut niin koviin pelkotiloihin omalla pahoinvoinnillaan. Aina kun joku perheessäni sairastui, sain paniikkikohtauksen tapaisia oireita; sydän hakkasi, tärisin ja tuntui kuin pääni sisällä pimahtaisi:D Oikeastaan en pelkää omaa oksentamista läheskään niin pahasti kuin muiden kanssaihmisten. Se on myös yksi syy miksi ahdistun humalaisista ihmisistä, baareissakin olen aina pelännyt sitä että nyt lentää jonkun toopen laatta niskaan:'D Ahdistun myös huvipuistojen laitteissa. Eikö olekin kivaa? Ei yhtään rajoita elämää:'D No ei se nyt oikeasti niin kovin rajoita, mutta sanotaanko että tämän viikon tiistai-keskiviikkoyötä ja aamua se todella rajoitti! H sairastui yllättäin tuona yönä todella rajuun oksennustautiin siinä puolenyön aikaan. Arvatkaa mitä mä tein? Soitin H:n isän hakemaan sairaan mieheni pois kotoa! Kuinka julmaa se oli?!:S Toinen vielä rehellisesti sanottuna (ja ymmärrettävästi) suutahti mulle. Kuulemma olin vielä niin inhoava omalla tyylilläni "Ei älä tuu tänne, älä tuu lähelle, ei et istu siihen nyt!" Voi toista! Mä en myöskään pelkovapinoiltani nukkunut melkein koko yönä, ja aamulla nousin siinä kuuden-seiskan pintaan ylös, vein pussilakanat ja kaiken maailman liinat sekä matot kaikki pesukoneeseen, peitot ulos terassin pakkasille, kuljin herranjumala PYYKKIPOIKA mun nenässä ja hanskat kädessä pitkin kämppää desinfioiden kaiken; ovet, kahvat, katkaisimet, lavuaarit... Suihkutin vessasta about kaiken, samalla kun pidättelin omaa hengitystäni:'D Heitin hammasharjat ja -tahnat roskiin, edellisillan ruuat roskiin. Kaiken puunauksen ja tuunauksen jälkeen heitin mun siivoushanskat pesukoneeseen ja painuin itse suihkuun jossa hieroin käsiäni käsidesiin:'D Lopuksi ja (oikeesti!) aamupalaksi (koska en uskaltanut syödä!) otin vielä sisäiseksi desinfioinniksi hitto vie pirtsakan VODKARYYPYN. Hyi hitsi siitä jos jostain meinas tulla ylös:'D Tiedän, kaikki tämä kuulostaa todella sairaalta ja epänormaalia käyttäytymistähän tää kaikki olikin! Mutta fobia kun fobia:/ Seuraavana päivänä keskustelin ystävien kanssa mm. siitä miten julma ämmä mä olin kun pistin sairaan mieheni pihalle kotoa sairastamasta. Eikö parisuhteessa tule kestää kaikki yhdessä? Myös ne ikävät taudit ja pöpöt. Välttämällä asioita, työntämällä niitä pois mun mielestä ja harjoittamalla kaikenlaisia varotoimenpiteitä mä vaan ruokin mun fobiaa. Parin hyvän ohjeistuksen mukaan siitä, että mun ois pitänyt antaa H:n vaan sairastaa kotona, mä lähdin saman tien apteekkiin ja apteekista otin bussikyydin H:n porukoille, jossa toinen olikin ihan kuin onnettomuudessa ollut. Lopulta mä hoivasin mun rakkauttani rakkaudella, ja molemmat nukahtivatkin yhdessä samassa huoneessa. Mä tosin siihen nojatuoliin sopivan etäisyyden päässä;) 

Siinä mun kertomus kammostani nimeltä emetofobia. Mutta tosiasia on se, että samaisena päivänä mä kuitenkin sairastuin myös itse. Kun pääsin kotiin, iski hirveä väsymys ja vilu. Kuume nousi Panadolinkin vaikutuksen alaisuudesta huolimatta 38,5:een, mutta mulla samainen tauti tuli ainoastaan (tässä tätä kaunista suoraa naminami -puhetta) vesiripulina (xD) ja olin todella sekavassa kuumehourussa. Mitä sitten tapahtui? Heräsin jossain kohtaa kun oma mies käveli kotiin kera erilaisten lääkkeiden, kiisselein ja mehuin<3 Olin kiitollinen:) Ehkä sitä sitten saa kun antaa:) Oon jälleen hyvin onnellinen, hitsi mulla on täydellinen mies:) Tänään mies lähti jo kouluhommiin omalle yliopistolleen, mutta mulla valitettavasti edelleen kouristelee vatsaa ja olo on vetämätön:/ Eilen teki mieli syödä jo pikkuiseen nälkäänkin kaikkea muuta paitsi mitään terveellistä. Tilattiin H:n kanssa pizzat. Mä söin alle puolet, ja olo oli kyllä taas saman tien tukala. Paino muuten on tippunut mukavasti taas pari kiloa tässä sairastaessa. Ja siitä puheen ollen, sain eilen myös omat uudet biksuni postissa, jotka siis tilasin ihan H&M:ltä. Mä en vaan osaa käyttää biksuissa värejä, joten tänäkin vuonna väri on niin mun tyyppisesti edelleen se tuttu (ja turvallinen?) MUSTA;) Tässä nyt kuvaa kun kerran mahdollisimman hoikkana eli kuivuneena rusinana sain otettua edes vähän imartelevammat kuvat mun kropasta, öhöhöö. Ei vaan, rakastetaan jokainen nyt sitä omaa itseämme! Mä olen jälleen pitkästä aikaa aikas tyytyväinen omaan 155cm "pitkään" runkooni^^ Vaikka dieetti ei liiaksi vienyt multa kiloja, sain osakseni kuitenkin kiinteyttä ja lihaksia.
Eli olen mä kyllä muuttunut kropaltani jonkin verran tuon Fitfarmin dieetin jälkeen, vaikka sitä en enää viimeiseen about 3 viikkoon noudattanutkaan vaan söin just niinkun hyvältä tuntui. Salilla oon käynyt nyt enää noin kerran viikossa, koska JUOKSU<3 Juoksukelit ovat taas niin täällä!:) Mä nautin juosta iltaisin, ja oonkin saanut aivan rauhassa ja omassa yksinäisyydessä juosta täysiä kunnon intervalleja. Ahh! Ihan ilmaista hupia, I'm perhana lovin' it vaikka kaukana ollaankin Mäkistä ja epäterveellisyyksistä!;P Niin ja tiedättekö, oon ilmottautunut (ja maksanut!) myös 10.4 alkavaan painonnoston alkeiskurssiin! Viimein mun monen vuoden haave toteutuu! Jippii!:) En vois olla enempää innoissani, kun jo toivotettiin tervetulleeksi "hienon lajin pariin":) Siinähän sitten on hyvä olla vähän sitä ylimääräistäkin hei;P Jippii!

Oon tässä muutenkin kelaillu välillä, et miten kummassa mun painonhallinta oikein onnistuu, kun kuitenkin herkuttelenkin välillä niin että maha oikeesti meinaa haljeta. Sit mä myös älysin ne kaikki pienet muutokset arjessa/arkiruokavaliossa, joita oon tehnyt viimeisien vuosien aikana kun se 30 kiloa musta tosiaan on karissut. Niistä voisinkin jutella teille seuraavaksi. Mut nyt mä voisin yrittää mennä lääkitsemään itseäni maitohappobakteerein, koska ois pakko varmaan viimeistään illasta tarttua jälleen mun gradua sarvista;P Voi ne vapaapäivät näinkin viettää! (Oon oikeestikin siis vapaalla, en saikulla:'D)

Palataan ystävät ja hei, PESKÄÄ KÄSIÄNNE USEIN!:D

-PAULA-

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Klo: 6.20 ne makunystyrät herätellään!

Teräviä huomenia täältä vielä sängynpohjalta peiton alta!:) Meillä vielä kaikki nukkuvat ja mä olen tietenkin vapaapäivänä aikaisin jalkeilla, joten päätin tulla jakamaan tänne joitakin elämämme makeisia makuja!;) Nämä samaiset kuvat voivat tulla sinua vastaan myös IG:ssä jos törmäät nikkiin paulakatriinakoo, ja helpoiten mua (tässä nyt mainostaen) siellä saakin seurattua;) Mutta asiaan elikkä lautasten äärelle!
Kuvat eivät ole nyt missään aikajärjestyksessä koska naputtelin ne äsken tänne miten sattuu:D
Mutta ylhäältä alkaen tästä pärähtää!

1. Tampereella eräs intialainen ravintola Nanda Devi. Need I say more? Intialainen on niin hyvää ja siksi viime syksynä opettelin tekemään itsekin jogurtintäyteistä inDialaisDa. Suosittelen siis kyseistä mestaa lähes jokaiselle:) Ei mitään tylsää thaita! (Sitä söin jälleen torstaina Helsingissä!:( )
2. Elämäni ensimmäinen rakentamani voileipäkakku! Valmistettuna tuttavan hautajaisiin.
3. Innostuin eräs päivä laittamaan H:lle omatekoista (muuten parempaa&terveellisempää!) kinukkia:'D Tosin tajusin tuossa that we're out of meat, ja koska mies ei melkein edes koskekaan ruokaansa ilman jonkin sortin lihaa, safka kruunautui todella seksikkäästi kalapuikoilla! Mutta voin kertoa että kyllä nekin tuohon sopivat:D Kannattaa kokeilla myös joskus pähkinöiden (+valkosipulin) paahtamista vaikka ihan pannulla - pähkinöiden maku voimistuu ihanan ruokaisaksi, ainoastaan vitamiinoset tässä prosessissa hieman kärsivät.
4. Omatekoisen näkkärin ja omatekoisen raakasuklaan tekoa (naminami kookosöljyn Lime -versioon!). Näkkäriin laitoin ruisjauhoja, seesaminsiemeniä, auringonkukansiemeniä, pellavarouhetta, ripaus öljyä, kiehuvaa vettä ja suolaa. Toisin sanoen kaikkia siemeniä mitä vaan ikinä kaapista löytyi! Melkeinpä ainoastaan kurpitsansiemenet jäivät uupumaan - ne tuovat myös mukavaa vihreää sävyä peliin!^^
5. Kokeilin sunnuntai-iltana (jälleen ekaa kertaa ikinä) tehdä itsetehtyä maapähkinävoita! Mun kun piti keksiä lopulle pienelle kookosmaidolle jokin käyttötarkoitus jääkaapista, ja mulla sattui olemaan kirjastosta lainassa Sarah Wilsonin kirjanen I quit Sugar (en kyllä ole "kokonaan" lopettamassa, vai miltäs nää kuvat muka näyttää?!:D Mutta uudet terveellisemmät vinkit ovat aina toki tervetulleita:) ), josta tuon kyseisen ideani lopulta ammensin. Eli hasselpähkinät (nekin leivonnan tähteitä) uuniin, kuoret pyöritellään pois, kookosmaidon kanssa blenderiin, surrurrur. Tässä kohtaa makeutuksena Sarah käytti riisisiirappia, mutta mä kyllä sen verran käytin sitä SOKERIA, et laitoin rehellistä hunajaa koska sitä nyt tietenkin oli kaapissa:D Eli hunajaa, taas surrurrur. Hieman kookosöljyä, kaakaojauhetta ja vaniljaa. Loput surrurrur. Ai etttä tuli nannaa! Ja yön yli jääkaapissa ollessaan voista tulikin jo tyypillisen jähmeää tavaraa<3 Aamupaahtiksien päällä ei VOI OLLA mitään parempaa:'D
6. Eiliset kahvituokiot mun todella rankassa työssäni! Käytiin kahvila Kaffilassa Tampereen Keskustorin ja Hallituskadun kulmassa. Ja jos tuo ei ole iso kahvi, niin en tiedä mikä on! Isompi kuin tuo mun B&J purnukka!:D Ja muuten, mulla on ollut iso aukko sivistyksessä, tiedän, mutta maistoin eilen ekaa kertaa elämässäni B&J jädeä!! Joitakin lusikallisia meni, loput meni työpaikan pakkaseen. Kotipakkanen olisi liian turvaton paikka... Nimim. Silloin Kun Ja Edelleen Lähtee Lapasesta.
7. Mä oon eläny oikein "ekojen kertojen" ja kokeilujen aikaa lähiaikoina, mutta minkäs teet kun lapsi on niin utelias;P Tästä kokeilusta on hieman jo aikaa, mutta tässä kokeilussa ja työn alla onkin sitten Nutella -briossi! Tuli mmm niin hyvää ettei taaskaan sanotuksi saa! (Vaikkei olekaan mikään Nutellan mainoslausahdus niin mun on! Suosittelen, nopea "pullakakku", jonka saa nopsasti kahvipöytään tarjolle^^) 
8. Tampereen kasvisravintola Gopalissa jokin aika sitten, kun lounastettiin ystävän kanssa:) Tästä mestasta plussat ok -hinnan puolesta, joka siis määräytyy asiakkaan annosteleman ruuan painossa. Gopaleja on Treella jo muutamaan kappaleeseen, mutta me oltiin entisessä kotiosoitteessani Kungsgatanilla;) Voin suositella tätäkin:) 

Siinä oli MUUTAMA setti jälleen tästä elämäni arjesta ja lähinnä nyt sen mauista;) Ja koska yritän löytää painonhallintani balanssia jälleen SOPIVASTA herkuttelusta ja liikunnasta, taidankin lähteä tekemään pienet aamulenkit;) Hauskaa tiistaita!

<3:lla Paula





keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Täällä ollaan!

Ihme ja kyllä elossa ollaan vieläkin! Eli ei hätää, en mä tänne unohda kirjoitella;P Haha, eli lähinnä itelle nää lohduttelut, tää kirjoittelu kun on tällaista varsin terapeuttista puuhaa^^

Toivottavasti kaikille kuuluu vaan hyvää ja että kaikki nauttivat nyt näistä ihanista kevään ensimmäisistä päivistä. Vau mikä auringonpaiste! 

Mulla on hieman...sekavia kuulumisia ja menoa nyt muutenkin (niinkuin aina!), mutta katsotaan mitä mä täällä kertoisin, kun kaikkea en todellakaan voi täällä kertoa/vuodattaa...

Lähiviikkoina on tapahtunut paljon kaikkia hyviä, mutta myös todella pahoja asioita. Itelle ja läheisille. Mutta jos mä yrittäisin kuitenkin tällä lorutuksella hakea lähinnä niitä positiivisia asioita arjesta.

Ensinnäkin mun dieetti. Mähän olen aikoinani täällä huudellut etten usko dieetteihin, siis ainakaan omalla kohdallani. Mun kohdalla tuo tammikuussa aloittamani Fitfarmin Weight Loss -ohjelma toimi noin 5-7 viikkoa, kunnes se alkoi kaatua omaan hiilarivähäisyyteensä:D Kun aloitin työt, mun kulutus päivässä nousi huimasti! Mä mittailin tätä energiakulutusta myös työpäivän aikana ihan sykemittarillakin. Mä meinasin alkaa pökräilemään ties missä, vaikka söin (ja treenasin) täysin ohjeiden mukaan. Mikään ei täyttänyt, ja en oo varmaan koskaan ikinä voinut haistaa ympärillä olevia ruuan tuoksuja niin hyvin kuin mitä noina päivinä, kun hiilariaddiktio-riippuvuusoireet olivat pahimmillaan. No, kuinkas nyt näin... Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että en todellakaan tiedä, minkä keskiarvokulutuksen mukaan Fitfarm tekee nuo dieettiohjelmansa ja -ohjeensa. Onko kyseinen ruokavalio tarkoitettu lähinnä sille massalle, joka istuu vain persuksillaan kaikki päivät (näin nätisti ilmaisten) kyseisen ohjelman liikuntamäärien lisäksi? Alkuunhan hiilariton ruokavalio antoi mulle todella energisen ja pirtsakan olon, sittemmin tuo olo alkoi hiipua, ja tarvitsin ehdottomasti lisää hiilareita omaan päivään. Mun jopa käskettiin ostaa perunaa, pastaa tms. mun ruokiini. 

Mutta koska mulla tuppaa lähtemään hieman lapasesta nää asiat, niin oon myös herkutellut niillä huonoilla hiilareilla;/ MÖÖÖÖH. Pidin myös viime viikon taukoa salilta, koska mm. mun selkä meni (thank god hieroja sai sen auki viime maanantain hieronnassa!) ja kaipasin vaan lepoa syistä joita nyt en täällä halua huudella. Tosin, sunnuntaina nyt oli jo pakko mennä salille, ja ai että miten kovan endorfiiniryöpyn mä taas siitä sain! Olin yhtä hymyä ja naurua koko tyttö tuon loppupäivän:) Siitä huomautettiin myös töissä, eli liikunta vaan on niin <3 onnellisuutta lisäävä tekijä:) Tää viikko menee about kokonaan töissä, eilen katselin jo taas vähän graduakin, vaikka voisin itkeä mun ohjaajan käsinkirjoittamille kommenteille - ei niistä jumankauta saa mitään selkoa erkkikään!:'D

Niin tuosta hiilariongelmasta vielä jota tässä nyt olen kokenut; liian vähän hiilaria = ei hyvä tällä kulutuksella, hiilaria ees vähän = heti kauheat hiilaripöhötykset reisissä, pepussa, mahassa, hitto naamassa ja kaikkialla:D Eli mikä ois sitte neidille hyvä?! KU EMMÄÄ VAA TIÄ! Onko kellään vinkkejä? Mä olen epätoivoinen, ja siksi olen nyt sitten lähestynyt yhtä valmentajaakin, eli harkinnassa olisi se ihan oma personal valkku, joka tietäis ja laskis puhtaalla matikalla (josta en tietenkään itse tajua hölkäsen pöläystä), mikä ois JUST mulle passeli valio kulutuksiin nähden, niin arjessa kuin salilla. Mulla kun on (edelleen) hormonaalisena sairautena tuo PCOS, josta mulle on aiheutunut mm. insuliiniresistenssi. Suomeksi jotenkin käännettynä mä himoitsen muita ihmisiä vielä herkemmin sokereita mun kehooni. Tai hiilareita, jotka lopulta pamahtavat aina mulle tuohon vatsanseudulle makkaroiksi:S Aika moni tänä päivänä sairastaa myös sitä kuuluisaa sokerinhimoa jossa ihminen on kamalassa olotilakierteessä, no, sen itsensä eli sokerin kanssa. Päivällä energiatasot hiipuvat ja ihmisiä alkaa väsyttää, sitten tuntuu että on pakko vetää kahvin kanssa jokin patukka tai vastaava, että nopeat hiilarit piristäisivät ja auttaisivat jaksamaan loppupäivän. Kunnes verensokerit taas laskevatkin ja olo on jälleen väsynyt ja surkea. Tästä kierteestä tunnistan niin valitettavan helposti myös itseni:( Mun mielestä ruuanhimo (esim. BED -syömishäiriöstä kärsivillä) voi olla rinnastettavissa melkein ihan huumeriippuvuuteen tai alkoholisimiin. Riippuvuus kuin riippuvuus, joka korkattaessa/aloittaessa lähtee käsistä. Mä en haluu olla yksi niistä, ruuan suhteen!xD Joten, maybe baby, vielä tosissani jatkan sen valkun harkitsemista;) Tässä arjessa ois vaan niin paljon muutakin että voi pojat! Ressiressi!:D Mutta jotta nämä stressitasot alenesivat, taidan tempaista tuon koiran kainalooni ja lähteä kuulkaa pienelle juoksulenkille ihanaan auringonpaisteeseen! Ah, pitkästä aikaa! Ei ole enää kaukana ne päivät, kun saa ihanassa helteessä juosta vähissä kuteissa ja soija pukkaa ihan kunnolla! 

Ihanaa aurinkoista keskiviikon jatkoa kaikille^^ Muistakaa pitää huolta itsestänne<3

-PAULA-