Follow on Bloglovin

lauantai 27. joulukuuta 2014

Välipäivien rentoutuminen:)

Hej kaikille jälleen ja en voi tässä enää toivottaa hyvää joulua saati edes Tapaninpäiviä, joten toivotankin sitten mukavia välipäiviä ennen uutta vuotta 2015!^^ ("Uutta vuotta" 2015 viitataan koko vuoteen, "uuttavuotta" siihen juhlaan!)

Toivottavasti kaikkien joulu on sujunut joulurauhassa, rauhassa, ootte saanut kivoja lahjoja ja syönyt "hyvin":) Hyvin lainausmerkeissä, sillä osa on pidättäytynyt ähkytilasta ja mennyt dieetin mukaan, osa taas, kuten minäkin, on syönyt itsensä ihan pallotilaan:) Tosin, tänä vuonna pyrin syömään kuten omassa arjessanikin; hyvin ainoastaan ne "kunnon ruuat", ja kaikki makea jätettiin vähemmälle:) Ainakin vähän vähemmälle;) Meillä äiti teki kaikki ruoat itse, joten pakkohan sitä oli vetää;) Ja miten se onkin aina jouluisin niin, että vaikka kuinka otat jokaikistä sorttia vain vähän, niistä koostuu aina komea keko sun lautasellesi?:D

Eli miten meni meidän joulu? 

Me käytiin maanantaina vielä aamusta H:n kanssa salilla, jonka toivoin kiihdyttävän aineenvaihduntaani vielä hetken ennen aattoa:D Salin jälkeen koiruli kyytiin ja suunta kohti Poria:) 
Vielä samaisena iltana lähdimme vielä Porin Promenadi -keskukseen katsomaan Hobitti -trilogian viimeistä osaa, ja oma mielipiteeni oli yksinkertaisesti; HUONO JA TOSI ISO FLOPPI:D Mutta pakkohan se tarina nyt oli katsoa loppuun.

Tiistaina oli tiedossa vielä viimeisiä ostoksia Porin uudessa kauppakeskuksessa Puuvillassa. Ostoskeskus on minusta hieno, tehty Finlaysonin tyyliä kunnioittaen:) 
Jouluaattona sitten kerättiin perhettä kokoon, saunottiin, katsottiin joulurauhan julistus, syötiin ja availtiin lahjat:) Itse sain kaikkea mitä toivoinkin; rahaa lomareissulle, kirjoja (<3 rakkaimpia lahjoja aina!), laadukkaat kylpypyyhkeet Henrin kanssa sekä löylykiulun ja -kauhan monilla eri saunatuoksuilla (eilen testattiin ihana savusauna,ah!), keittiötarvikkeita, kalenterin, Pentikin keräämiäni Vanilja -sarjan astioita, ym:) Nappiin meni siis kaikki! Mä halusin sitten vielä myöhemmin illasta mennä klo: 22 yökirkkoon Noormarkun kirkkoon, joka on mulle tärkeä lapsuuskirkko. Siellä olen päässyt myös ripille, ja siellä vielä jonain päivänä menen naimisiin:) Minä ja H istuimme siis vielä kirkon penkeillä puoleenyöhön saakka:D 
Joulupäivänä kävin vielä iskää moikkaamassa ja sieltä sainkin harmikseni joulun ensimmäiset suklaiset lahjani, joita eilen vähän mussuttelin kun päästiin takaisin kotiin Tampereelle:D Tänään on siispä pakko jo olla salipäivä!

Mitäs muuta..Ainiin Malla päätti antaa eilen joululahjaksi meille ensimmäiset juoksunsa!:D Tosi ihanaa<3 Mutta minkäs pieni sille voi, ja nyt se onkin ihan vaippapöksy!x') Hahaa! (Harmittaa lähinnä siksi, että Jyväskylässä asuvan kaverini piti eilen tulla koiransa kanssa meille kylään muutamaksi päiväksi, mutta se sitten peruuntui koska horny poikakoira:D Voi kökkeli!)

Joulupäivänä ahdistelin välillä tätä possuutta niin paljon, että kävin kaksikin kertaa iltalenkillä kylmässä ja kirpeässä pakkassäässä:D Ei tehnyt mieli juosta niillä ilmoilla koska se samperin kylmä merituuli:S Hrrrr! 

Eilen lähdin taas melko pitkälle kävelylenkille täällä koto-Tampereella. Pistin luurit korviin ja kuuntelin mun rakkaimpaa ja ominta musiikkilajia trancea ja kaikkea sellaista dance -musaa! Mä olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen, mutta ATB, Deadmau8, Super8&Tab jne jne tollanen musiikkityyli on niin <3 Mä kuuntelin eilen mm. yhden kotimaisen lempparini Super8&Tabin biisejä No Frontiers ja My Enemy. Mä kuuntelin, kävelin ja mietin. Mietin miten mun elämä on muutama vuosi sitten ollut vielä niin erilaista; sinkkuelämää ylipainoisena, mutta aina olin silti suht onnellinen, iloinen ja tosi nauravainen ihminen:) (Kuinka monesti tänä jouluna sanoin tuolle miehelle, et oon silti tällä hetkellä onnellisempi kuin koskaan<3) Mä kävin paljon tanssimassa tällaista musiikkia kavereiden kanssa, alkoholi on aina ollut mulle vähän vierasta tavaraa. Aina baarit ja jotkut Pendulumin tms. keikat ovat olleet mulle henk.koht. ainoastaan paikkoja saada tanssia ystävieni kanssa. Joskus niin myöhään, että ollaan aamuauringon sarastaessa (siis kesällä!) kävelty kengät jalassa paljain jaloin pitkin kaupunkia mun luokse ottamaan lepoa:D Mutta oli mun ylipainoisessa sinkkuelämässä niitä harmaitakin hetkiä, ja ajattelinkin eilen, että mä kirjotan niistä vielä mun blogiini:) Siitä, ja sitten vielä miten mä olen aloittanut laihduttamisen elämässäni noin 30kg sitten. Miten mä onnistuin? (Miten mä en tällä hetkellä onnistu?!:D Haha!) Mutta se kirjoittelu voi kyllä jäädä ensi vuoden alkupuolelle, nimittäin nämä välipäivät yritän liikkua ja syödä hyvin (hyvin tarkoittaa tässä kohtaa terveellisemmin!), viettää uusivuosi (huom yhteen kirjoitettuna edelleen se juhla!;P t: humanistipilkunnussija) rauhassa, ja tättärärää, lähteä H:n ja parin kaverin kanssa Lappiin!:) 
Eli pohjoinen Kilpisjärvi (ja pitkästä aikaa ihana Norja!) here I come! Tähän asti mun pohjoisin kolkka missä oon ollut, onkin sijoittunut vain Kuusamoon, jossa 2005 lukioporukalla liikuntakurssilla kierrettiin viikonloppuna Karhunkierros:D Oi niitä aikoja, siitä tulee nimittäin ensi vuonna kuluneeksi jo 10 vuotta! Apua:D

Joten tervetuloa jälleen uusi ihana vuosi 2015 ja kaikille hyvää uuttavuotta sekä sitä kokonaista uutta vuotta!;)

P.S. Instagramissa mua voi seurata paremmin ja enemmän ajantasalla, nimimerkkihän on siis; paulakatriinakoo (@paulakatriinakoo)

Pus pus!

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Liian iso kinkku

Hei vaan kaikille ja otsikon nimityksellä viittaan, edelleen siis jouluisissa meiningeissä, ITSEENI!:D Muistatteko, kun parissa viime postauksessani huusin hallelujaa tälle kuulle, kun sitä on niin paljon lempeämpi itseään kohtaan? Sitä sallii itselleen enemmän herkutteluja? No, OLIN ja SALLIN. En ole tai salli enää:D Sen jälkeen kun pari päivää sitten hyppäsin taas vaa'alle! Painoa on nykyään ja kesään verrattuna jopa 4-5kg enemmän!:D Ja voin kertoa, että yhä ja edelleen tuollainen määrä näkyy pienessä 155cm ei-lipputangossani melllkoisen helposti! Oon kokenut taas sen sorttista ahdistusta, ja miettikää, vaan siks, että painon numero alkaa kutosella! Edelleen viittaan psykologien nerokkaaseen ajatukseen siitä, että paino ei sais ihmisen psyykettä kiusaamalla alkaa millään numerolla, vaan paino pitäis ennemminkin jollain lailla pykälöittää:P
Mä en oikeastaan edes tajua miksi mun painonnousu saa mut joka kerta niin paljon ahdistumaan:/ Vaikka juuri viikkoakin aiemmin olin päättänyt, että nyt se on stop, ja syö pizzasi! Mä olen pohtinut tämän oman ilmiöni syitä jo jonkin aikaa. Se, että olen tehnyt jojoliikkeen kilomäärissä; 50->90->60 (ja sen alle), on varmasti aiheuttanut mussa pelon lihoa uudestaan. Pitäisi kuitenkin muistaa sekin, että harvemmin ihmisten pahimmat pelot käyvät toteen jos niihin voi itse vaikuttaa. Mulla on varmasti myös jäänyt päälle jonkin sortin painoidentiteettikriisi. Vaatekaappi on mennyt uusiksi kymmeniä kertoja ja monia kokoja, enkä oikein edes tunne olevani normaalipainoinen vaikka painoindeksi sitä kohtaa taulukossa osoittaakin.
Toinen syy löytyy varmasti meiltä kotoa. Siis perheestä. Rakastan perhettäni todella paljon, mutta meidän perheessä luurankona kaapissa eli vikana on ihmisten kova pinnallisuus. Vanhempani ovat aina olleet hoikkia. Minä ja siskoni olemme taas molemmat käyneet läpi henkilökohtaisen painohelvettimme. Ja meille on sanottu jo LAPSESTA saakka, mikäli olemme vähänkään lihoneet. Korjaus; emme lihoneet, vaan naisellistuneet! Saaneet muotoja. Siskolleni huomautettiin painosta jo 9-vuotiaana, minulle 12-vuotiaana kun lantioni leveni. Mikä on teini-ikäisille tytöille normaalia. Meillä on aina perheessä jotenkin tykätty kommentoida aina ensimmäisenä ihmisten ulkonäköä. Siskoni on repinyt itsensä irti siitä tavasta, eikä enää puhukaan ihmisistä ja siitä, miltä joku näyttää. Itse olen kuitenkin tavassa tiukasti kiinni. Se ärsyttää itseäni. Toki siis kommentoin helposti tällöin myös kauniita ihmisiä, eli annan suoraan ja ääneen palautetta miten hyvältä ihmiset näyttävät. Mä nyt kerron mielipiteeni ääneen ja rehellisesti muutenkin AINA:D Mutta esimerkiksi kun näin isoveljeni viime kuussa pitkästä aikaa, ensimmäinen kommenttini hänelle oli (vielä aivan automaattisesti): Sä oot lihonnu! Miten mua harmittikin ihan sillä samalla sekunnilla mun oma kommenttini! Ja kuten sanoin - se vielä tuli kuin sammakko suusta! Ihan väkisin:/ Nimimerkillä itse neiti pullukka-pinnallisuus!

No, palataanpa aiempaan aiheeseen. Mä olen miettinut syitä, jotka ovat saaneet vaa'an näyttämään oman painoni lähiaikoina mielestäni hieman yläkanttiin.
Huomaatteko juuri tuon mainitsemani pinnallisuuden?:/ Mun valitusta eilen ennen mun ihanien ystävien rohkaisuja ja tukia<3
Mitä mä tein kesällä? Mä pyöräilin aamulla aikaisin töihin, söin säännöllisesti, pyöräilin takaisin kotiin, ja ehkä noin pari kertaa viikossa tein pienen juoksulenkin. Söin hyvin ja herkuttelinkin. Mitä mä en tehnyt kesällä? Käynyt oikein yhtään salilla. Paino vain tippui ja kävi 57 kilossa.

Mitä mä teen nyt? Nukun myöhempään, syön epäsäännöllisemmin mutta en sanois että huonommin tai enemmän. Herkuttelen kyllä joka viikko mutta en tod. joka päivä:D Mä käyn lähes joka päivä joko juoksemassa yhä vain pidempiä juoksulenkkejä yhä vain nopeammalla vauhdilla TAI käyn salilla. Myös salilla juoksen yleensä ainakin minimissään 3km. Mitä mä en tee? No mulle ei tuu enää työmatkojen pyöräilyä.
Vaihdettiin eilen jo joululahjoja murun kanssa, ja sain juuri sen mitä toivoinkin:) Heti käyttöön!
Lopputulos kuitenkin se, että liikun nyt varmasti enemmän kuin kesällä. Käyn taas salilla. Oon käsittänyt, että salitreenikin voi kerätä nesteitä. H on sanonut, että jos mun vatsalihakset on vaan puskemassa "esiin", niin samalla se läskikin siinä työntyy eteenpäin:D Eli turvotusta ja sikspäkki-ihraahan tää mun ihana palloni onkin?!:D En nyt halua olla täysin näin mustavalkoinen asiasta, mutta on mua moni taho näin kyllä rohkaissut. Tosiasiassa kuitenkin itse näen sen vararenkaan, ne ihanat jenkkakahvat jälleen mun ympärillä. Talven lämmikkeinä<3 Vai onko tämäkin psykologista? Kokeilin eilen monia kesällä pitämiäni mekkoja, toppeja, farkkuja... Mikään kappale ei kiristänyt tai näyttänyt juuri erilaiselta päällä. Pitäisiköhän vaan alkaa kohta mittailemaan mittanauhalla omaa kehoa eikä enää punnita sitä?:D

Eikä tässä muutenkaan itsellä mitään hätää pitäisi olla. Mä rakastan juoksemistakin nykyään sen verran, että vaan nautin siitä "melkein lähen lentoon" -tunteesta, enkä siis tee sitäkään ikinä väkisin!:) Ja enää vajaa kuukausi mun Fitfarmin dieetin alkuun! MUTTA kun tässä on se mutta! Nimittäin joulu ja sen ihanat joulupöytien tarjoilut ovat vasta edessä!!:'D Ahahaa! Miten mä oikein selviän tästä kaikesta ihanastakamalasta?!:D Kielsin jo äitiäkin leipomasta joulutorttuja, mutta kun kuulemma "vähän pitää olla" :D Entinen BED -potilas sanoo; "mutko mää en sit osaa lopettaa sitä ahmisista!". Vaikka mun ajatukset saattavat joskus liipata läheltä anorektikon ajatuksia, niin eilenkin totesin siitä mainitsevalle kaverille; MÄ en vois ikinä jättää hyvää ruokaa syömättä! Tai bulimikkona oksentaa sellaista:D 
Eilisiä "mahtuuko?!" -vaatekokeiluja:D
Taas jälleen kerran siis mun pääni sisäinen painokriisiterroristi otti mussa vähän valtaa:'D Kiitos ja anteeksi kaikille tästä purkamisesta. Mut saanko mä silti pitää lähiaikoina parin päivän paaston jos mä haluun? Laittaa kropan vielä oikeen säästöliekille joulua varten ja lipittää pelkkää teetä?:D Sellaistakin oon meinaan harkinnut! Katsotaan kestääkö pokka (tai vatsa!) ;)

Toivottavasti hieman selkeämpää keskiviikkoa kaikille muille!:)

P.S. Tänään on teatteripäivä rakkauden kanssa, ja tää joulukinkku vaappuu katsomaan kalkkunaa! Nimittäin Villikalkkunaa Tampereen teatterissa;P 

P.P.S. Terkut myös viime torstain raakasuklaakurssilta jolla olin kaverini kanssa^^ Kursseja täällä Tampereella järjestää, kuten meidänkin tapauksessamme, mm. kahvila Pikku Paratiisi Hallituskadulta:) Itse opin tällä kurssilla mm. sen, miten ihanaihana limen makuinen kookosöljy kruunaa suklaan maun! Oi nam:) Kokeilkaapas;)

torstai 11. joulukuuta 2014

Arjen tonttuilua:)

Tip tap tip tap tipe tipe tip tap!

Tip

Tip

Tap!

Mä oon edelleen niin onnessani tästä joulukuusta että oksat pois! Vuosikausiin tunnen olevani lapsellisempi kuin aikoihin, ja tiedättekö mitä - se tuntuu hienolta!:) Edellisen postauksen kalenteriluukkujen avausten lisäksi oon kehittänyt myös paljon muuta arkikivaa puuhaa ja menoa!:) Ja pahoittelut kun nää mun kirjoitelmani eivät ole sen laadukkaampia ja syvällisempiä juuri nyt. Johtuu nimittäin paljon siitä, että mun läppäri päivitti itseensä Windows 8.1:sen, jonka jälkeen kone ei enää tunnista meidän wlania?! Jos joku osaa neuvoa nörtitöntä, oon avusta enemmän kuin iloinen!:D Ajurien päivitys ei nimittäin auta:S Windows 8 - susi mikä susi! Siksi lisäksi blogini postausten ulkonäkö ja laatu saattavat kännykällä tehtailtuna näyttää aikas kököiltä! Toivottavasti jotain nyt saan ja saatte ajatusmaailmastani irti:)

Eli köyhyydessä ryvetessäni elämä toki pyörii aika perus arjen ympärillä, mut mulle tää on luksusarkea! Edelleen gradu edistyy (melkein puoliväli!), istun yliopistolla päivisin ihanan levollisin mielin. Mä ilmoittauduin jopa kevääksi parille kurssille, ja ihan vain silkasta mielenkiinnosta. Mulla kuitenkin on jo, jos gradu lasketaan mukaan, jo reilusti joku yli 320 oparia, joten mitään kursseja en pelkästä suorittamisen pakosta enää edes tarvitsisi:D Mutta koska yleinen kirjallisuustiede ym. humanistitiedehömppä kiinnostaa, niin miksipäs ei;P

Olen liikkunut lähes päivittäin, eli rautaa on noussut ja ulkomaastojen kuralätäköitä pitkin paiskottu menemään täysillä ja tunteella!:D Eikö ookkin muuten ihana ilma täällä etelämpänä Suomea?!:D Erittäin jouluinen<3 No, ainakin ei voi oikein liukastua (paitsi mutaan) eli juoksukelinä tää on vielä tosi jees:) 
Kokkailtu on kotosalla niin terveellisemmän puoleista, kuin vähemmän terveellistä, ja jotain siltä väliltä:) Kunnon ruokaa mä vedän aina kuin äijä! Mä vaan rrrakastan ruokaa:') Love you food!
 On tonttuiltu sanan perimmäisessä merkityksessä;)
Juhlittu Suomen 97:ttä itsenäisyyspäivää sekä mummuni 101 -vuotispäivää Porissa perheen kesken<3 
No, kai tässä karussa maassa karussa ilmastossa jotain kaunistakin on;)
Tässä nyt taas tällasta mun elämän pintapuolista kerrontaa, mut siks ei mitään ihmeellistä, koska tällä hetkellä elämää ei mikään asia sen kummemmin mietitytä, ihmetytä, suututa tms. Kaikki on hyvin just vaan näin:) Ja samalla mallilla jatketaan, nimittäin tiedossa on mm. tänään kaverin kanssa tietynlaista workshoppia illalla, teatteria ens viikolla murun kanssa, ruokaa varmasti lisää, joulunodotusta kaksinkertaisena lisää, jne:) Joten näihin tunnelmiin rakkaat ystävät, lukijat - toivotan teille jokaiselle oikein hyvää torstaita! Muistakaa; se on aina tuplaten toivoa täynnä;)
<3:lla Paula :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Ihana joulu(kuu) ja sen kimallusta

Nyt ne ovat takana! Vuoden ehkä kurjimmat kuukaudet (ainakin mun mielestä) eli loka- ja marraskuu. Lähtölaskenta jouluun on alkanut! Toivottavasti tekin ootte tämmösiä joulun lapsosia kuten mä siinä suhteessa, että laskette päiviä jouluaattoon kalenteri(e)n luukuista;)
Yllä näkyvä kalenteri on ihan ilmaisjakelusta saatu Tampereen seurakunnan joulukalenteri, ja maisemana siinä onkin Keskustorin joulutori ja Vanha kirkko:) Toisena joulukuun päivänä kalenterin luukusta tuli esiin teksti "Pidä tänään itsestäsi" :) Se sai mut pohtimaan seuraavaa; mä olen päättänyt pitää kunnon herkuttelujoulun ja -joulukuun!:) Piparitaikinat oottelevat pakkasessa (en jaksa tehä ite, kun viime jouluna siinä mukamas meni niin paljon aikaa:D) ja suklaatakin on mussuteltu ihan kiitettävästi<3 Toki aina välillä niitä sitten (osaa) sulatellaan salilla ja pihalla liikkuessa. Mutta juuri tämä kuukausi on juhlan ja herkkujen aikaa, ja siks ainakin mä aion sallia nautiskelun, viltin alla oleilun, vähemmän gradustressailun ym. itselleni. Tammikuussa, kuten sanottu, alkaa muutenkin tuo mun Fitfarmin In shape Liten valmennusohjelma, joten sikälikin pari kiloa nousua ei (vielä) haittaa;) Hikoillaan sitten kahta kauheemmin tukevassa tammikuussa!;) 

Ootteko ihmiset jo ostelleet joululahjoja?:) Mä olen omat shoppailuni jo hoitanut, ja ah niin helpolla tavalla! Nimittäin kaikki lahjat läheisilleni tulivat/tulevat tänä vuonna kaikenlaisten putiikkien verkkokaupoista!:) Internet se vaan tekee kaiken helpommaksi -ajattelee ja ihmettelee Pallero vielä 2010 -vuosikymmenellä:P 

Itseänikin olen toki lahjonut, ja tiistaina sain jälleen hemmottelua Tmi Satu Kristiinan kynsipakeilla;
Eli nyt on taas kauteen sopivat glitterkynnet, sopivasti rockilla maustettuina;) Satulla on nyt Grouponillekin diili Tampereen seudulla, eli taidolla tehdyt ripsipidennykset nyt 35e! :) 180 ensimmäistä ehtivät ostamaan ko.diilin, joten vielä niitä on jonkun verran jäljellä^^ Satu löytyy edelleen myös mm. Instagramista nimimerkillä @satukristiina. Sinne vaan kyselemään itsellenne (tai lahjaksi!) jouluun tai uuteenvuoteen kivasti mätsääviä kynsiä tai kauniita räpsyttimiä. Bling bling! :)

Eli ei tässä sen kummempaa elämää elellä:) Miten tää joulu vaan on yhä tässäkin iässä niin ihanaa aikaa?! Sitä osaa vaan jotenkin ottaa asiat rennommin, olla lempeämpi itseään kohtaan. Toki moni kokee tämän ajan myös surullisena tai ahdistavana vuodenaikana, harvoille Suomessa joulu on ihan täysin neutraalia aikaa. Se herättää aina jotain tunteita. Mutta toivon kuitenkin jokaiselle teistä nautinnollista joulunodotusta<3 Fiilistelkää vaikka (tai menkää käymään!) Tampereen Tallipihan joulukojuja näissä tunnelmissa;
Tai olkaa vain yksinkertaisesti perinteitä kunnioittavia höppänöitä ja tehkää vaikka tätäkin perässä;
Keittäkää keskellä päivää riisipuuroa samalla kun puukauhalla sekoittaen ootte ihan onnenne kukkuloilla saadessanne keittää tätä ihanaa joululta jo tuoksuvaakin puuroa ja vielä laulaa hoilata mukana vaikkapa Joulumaata :D Kaneli kruunaa mausteena jouluisen maun! Ainoastaan luumusoppa puuttui:) Nnnams!

Oikein onnellista joulunodotusta ja -aikaa kaikille :)