Ommmm...

Minkään ei tarvitse tapahtua

On hämmästyttävää ja täysin odotuksenvastaista, että minkään ei täydy tapahtua.

Voimme lakata yrittämästä saada jotakin erityistä toteutumaan.

Luopuessamme halusta saada jokin tapahtumaan 

voimme oivaltaa,

että jotakin hyvin erityistä on jo tapahtunut

ja tapahtuu kokoajan - jokaisessa

tietoisuuden hetkessä toteutuu

sinun elämäsi. 

Kokonaisvaltaisesti 

Elämä on tavattoman kiinnostavaa, paljastavaa ja hämmästyttävää,

kun kohtaamme sen kokonaisvaltaisesti

ja kiinnitämme huomiota

pieniin yksityiskohtiin.

Rikkaus tässä hetkessä

On vain nyt.

Emme ole "matkalla" minnekään, vaikka näin uskommekin.

Mikään hetki ei koskaan tule olemaan tätä hetkeä rikkaampi.

Vaikka haluamme kuvitella, että jokin hetki tulevaisuudessa olisi tätä hetkeä miellyttävämpi

tai vähemmän miellyttävä, me emme todella voi tietää sitä

varmuudella.

Mitä tahansa tulevaisuus tuo tullessaan, se ei ole 

sitä mitä odotat

tai ajattelet sen olevan.

Ja kun tulevaisuus on tässä,

sekin on nyt.

Myös silloin se voi helposti jäädä meiltä huomaamatta,

aivan yhtä helposti,

kuin tämäkin hetki.

 

Olet valmis

Tulevaisuus on nyt ja jo täällä.

Nyt on edellisen hetken ja sitä edeltäneiden hetkien tulevaisuus.

Mieti elämääsi.

Se sinä, joka toivoit olevasi tulevaisuudessa,

se olet sinä.

Tässä ja nyt. 

Sinä olet sitä.

Etkö pidä siitä? Kuka ei pidä siitä? Kuka edes ajattelee sitä?

Ja kuka haluaa sinun olevan parempi, toisenlainen?

Onko tämäkin "sinä" sinä?

Herää.

Kaikki on tässä.

Sinä olet jo valmis.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämän hippirykelmän vaan halusin teidän kanssanne jakaa, kun tuossa eilen illalla anopiltani lainasin Jon Kabat-Zinnin ajatuksia koonneen suomenkielisen kirjasen "Kotiinpaluu, 108 ajatusta tietoisesta läsnäolosta". Musta niin tuntuu kuin suuri lasti kuraa ja betonia ois ihan ympäri mun kroppaa vierähtäny katuojiin kun tein edellisessä postauksessa mainitsemani vaikean päätöksen koskien mun työtäni. Onneksi olen saanut ainoastaan positiivista palautetta niin monelta suunnalta, miten tein oikean ja rohkean päätöksen, että olen kaikille niille ihmisille enemmän kuin kiitollinen<3

Eilen syvennyin vain omiin ajatuksiini, ja luin siis tätä pientä kirjaa, polttelin kynttilöitä ympärilläni... Jopa graduohjaaja ilmoitti minulle, että "Paula hyvä, lepää hetki, ennen kuin alat taas työstää graduasi":) Ja tiedättekö, se kamala stressiväsymys on kaikonnut musta! Huomasin ja tajusin sen eilen.

Heräsin tänään ihan muuten vaan ilman kellonsoittoa kello viisi reikäreikä ja painuin saman tien 3,5km aamujuoksulle!:) Lenkiltä suihkuun, ja suihkusta herättelemään H ja Malla, tein munakokkelia, paistoin pekonit pöytään kahvin ja leipävärkkien kylkeen. Kohta lähden vielä töissä poikkeamaan, sitten pitää mennä taas vaihteeksi lekurilla poikkeemaan, koska, voi kökkö (!!!), se oli eilen sitä mieltä että mun umppari voisi olla tulehtunut! Se kun painoi kerran vatsaan ni pomppasin tutkimuspöydältä melkein pystyyn:D Ite kun sanoin että "joo ressiä tää kuitenkin on...", niimpä niin:D Toivotaan nyt kuitenkin, ettei olisi mitään, että tarvisi leikkauspöytävarausta tehdä. Illalla on ystäväaikaakin tiedossa<3

Niin ja vielä näihin ajatuspläjäyksiin, äitini ja H ovat molemmat sanoneet, miten tasapainoiseksi oon viime aikoina tullut, kasvanut henkisesti. Vaikka yhä olen todella suorasanainen ihminen niin en enää välitä siitä, mitä muut ihmiset ovat juuri minusta mieltä. Sain työkavereiltakin hieman kommenttia töitteni lopetuksesta, mutta hei, who cares. Tuskin heitä tulen elämässäni enää näkemään sen enempää, elleivät nyt joskus kadulla satu tulemaan vastaan. Mä osaan nykyään ajatella paljon fiksummin, aikuisemmin, välinpitämättömämmin, otan huonotkin palautteet jo hieman huumorilla höystettynä (tai sitten huolesta muita kohtaan; kenellä vaan täytyy itsellä olla todella paha olo). Osaan ajatella pidemmällä aikavälillä, ajatella tulevaan. Mä pyrin olemaan aito, iloinen itseni, ja valitut ihmiset elämässäni sen tietävät. Se riittää:) Mulla on koulukiusatuksi tulleen vahva tausta, se on vaikuttanut mun persoonaani monella tapaa aikoinaan myös todella negatiivisesti (kyllä, mulla on todettu myös epävakaa persoonallisuushäiriö josta oon saanu tietyt hetket kärsiä ja pahasti), mutta myös kasvattanut mut ihmiseksi, joka osaa ajatella muidenkin ihmisten napoja. Mutta toisaalta, jos mulle aletaan ryppyillä, mä olen kuin vereslihalla - heti puolustusvalmiudessa ja voin olla tosi ilkeäkin. Kumman Paulan haluat tuntea, riippuu sinusta;)

This is me, then. MINÄ olen jo valmis<3

Palataan myöhemmin;) 

Ainiin ja P.S.

Kuvamatskua en ole oikein lähiaikoina saanut räpsittyä/aikaan, joten nämä setit ihan Googlesta kopsaamalla;)