Follow on Bloglovin

perjantai 14. marraskuuta 2014

10 things (I like) about me.

Ihmisen pitää arvostaa itseään, eikö niin? Niin mä olen asiaa ennenkin painottanut, ja itsekin olen oppinut pitämään iän myötä asioista, jotka joskus teininä olivat jopa tosi nolojakin - asioita, joita halusi unissaan jonkin taikavoiman korjaavan jotenkin "normaaleiksi". Esimerkiksi omien etuhampaitteni välissä loistava hammasrako - oon kuullut huhuja, että monella hyvällä laulajalla on hammasrako, mitä nyt itselle tulee mieleen ekana Madonna tai vaikkapa Ville Valo. Itse olen laulajana keskiverto, mutta oompas oppinutkin pitämään tätä nykyä omasta rakosestani (anteeksi kaksimielisyys!), Kerran eräs tyttö jolla myös oli itsellään hammasrako, kysyi, että pidänkö omasta hammasraostani. Vastasin, notta joo, onhan se persoonallinen. "Tiiäkkö mun hammasrakoa on ainakin aina miehet kehunut! Että hitto tuo sinun hammasrako on ihan älyttömän seksikäs!" :D No, tuota nyt en ole itse kuullut tuolla tavoin muotoiltuna, mutta kyseinen keskustelu Moskova-Kiova -junamatkalla iskostui silloin mieleeni:) Mutta on mulle joskus eräs ihastus tokaissut mm. "Sen mitä oot tisseissäs hävinnyt, oot saanu takamuksees!" :D Hahaa!
Asiaan...Blogeissa vissiinkin harrastetaan kaikenlaisia erilaisia ns. teemailuja, on väriviikkoa, oman arkiviikon jokaisen päivän jakoa lukijoille jne. Mistäs mä silti niin tiedän, tää on vaan harrastus^^ Mä haluan kuitenkin kertoa 10 asiaa minusta, jotka tekevät juuri minusta minut ja minun näköiseni minän:)



1. Musiikki. Voisi sanoa jopa kliseisellä lauseella "music is my life", mutta kun se on aina ollut niin:) Oma sisko on älyttömän hyvä laulaja, lisäksi rohkea sellainen. Itse pystyn laulamaan rohkeasti ja kunnolla kovaan ääneen ehkä noin kotisuihkussa ja autossa:D Mutta siis osaan laulaa. Kun asuin yksin, mulla soi aina musiikki kotona ja nukahdinkin usein napit korvissa! Nykyään kun lievästi sanottuna hieman tuo musiikkimaku poikkeaa mieheni musiikkimausta, kuuntelen musiikkia enemmän sitten omissa oloissani:D Autossa mun pitäisi aina olla se, joka valitsee musat. En myöskään halua löpistähöpistä autossa silloin, kun mä hitto vie kuuntelen musaa! Se on myös väärin paikka ikinä soittaa mulle - en meinaan vastaa jos haluan fiilistellä hyvää biisiä! Vaikkakin sitten siinä pelkääjän paikalla:D

2. Usko. Olen uskovainen, mutta en koskaan tuputa uskoani muille, saati yleensä puhu siitä ulkopuolisille. Ehkä himouskisten mielestä olen siinä mielessä jollain tapaa huono uskovainen, huono esimerkki, ehkä jopa tekopyhä? Mutta uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Luen Raamattua ja rukoilen itsekseni. Siinä se:) Muuten olen kuin kuka tahansa tavallinen tientallaaja, niskassani olevaa IKHTYS -kala -tatuointia vielä lukuunottamatta.
3. Tissit. Rinnat. Ketunnokat. Boobsit. Rintani ovat alikehittyneet, ja niillä rassukoilla on ihan lääkärin toteama kehityshäiriö, joten jos jotain saisin itsessäni korjauttaa, ottaisin hieman silikonitäytettä puuttuvien maitorauhasteni tilalle:D Hyvän maun rajoissa tottakai. Tosin tämänkin voi kääntää eduksi; eivätpä ainakaan vanhana roiku:D

4. Unisuus. Olen todellinen ilta-yövirkku, joka vain haaveilee aamuvirkkuudesta (sanamuoto?:D). Edes työssäkäynti ei saanut mun rytmiäni muuttumaan vaikka niin halusin! Argh!

5. Laskentataito. Olen tajuttoman huono kaikessa matemaattisessa. En ole lukion jälkeen joutunut laskemaan juuri yhtään mitään, joten ehkä mun looginen ajattelukyky ei ole nykyään ihan siinä huipussaan ja saatan altistua näin ollen vanhuusiän dementiasairauksille? Totean usein jopa avuttomalle prosenttilaskennalleni "nimimerkillä lyhyt matikka kovalla tukiopetuksella kutonen". Enkä muuten varmana kirjoittanut matikkaa yo-kokeissa:D No way!

6.  Koti. Olen himokotihiiri, ja jopa ehkä hieman erakkokin luonteeltani. Minulla on välillä ollut aikoja, kun olen sulkeutunut vain kotiini verhot kiinni, koska en ole halunnut nähdä ihmisiä:D
7. Olen järjestelmällinen ihminen, joka silti osaa hukata nykyään asioita paremmin kuin huonomman pään ADHD -potilas. Suvussani onkin ADD:  tä, siskoni mukaan lukien. En yhtään ihmettelisi jos minullakin todettaisiin kyseinen tarkkaavaisuushäiriö, mikäli menisin ensin jonkinsortin testeihin asiasta:D Eilen tajusin jo toisen opiskelijakorttini kadonneen pari päivää sitten, kun käväisin julkisilla Hämeenlinnassa. Tai kun joku päivä laskin kätösistäni hiuskorun, ja seuraavana minuuttina en löytänyt sitä en niin mistään! Pistän siis ajatuksissani tavaraoita mihin sattuu, ja suutun tästä todella paljon itselleni, koska olen niin lahopää!:D

8. Liikunta. Olen entinen (todella pahan tason) astmaatikko, jolle pistettiin piippu suuhun lapsena jos vain edes juoksin kerrostalon ympäri. En ole osannut koskaan mitään urheiluun liittyvää, ja koululiikunnasta sain 7-8 numeroita. Vihasin kaikkea urheiluun ja liikkumiseen liittyvää. 1500 metrin juoksutestit kapinoin, eli kävelin ko. matkat noin 25 minuutin ajalla, kädet lökäpöksyjen taskuissa kuunnellen samalla musiikkia. Vaikka peruskoulun yläasteen olinkin pahasti koulukiusattu ja sisältä aivan rikki & itkin illat, mun kuori oli silti kova ja mä kapinoin vastaan. Kamppasin kerran myös pahimman koulukiusaajani tämän pyörällä ajaessa keskelle asfalttia. Naurut päälle. Kiitos ja vähän anteeks.
9. Mulla on Virosta aikoinaan (tarkemmin v.1995) tuotu maakilppari, nelivarvaskonna Vili, joka nimestä huolimatta on osoittautunut vuosien myötä tyttökonnaksi, joka on vieläkin ihan nuori kaveri jolla on elämä edessä:D Malla ja Vili makoilevat joskus molemmat vierekkäin Vilin lämpölampun alla:)

10. Geenit. Mun mummu täyttää tämän vuoden itsenäisyyspäivänä 101 vuotta, täten yhä ja vieläkin yksin kotonaan asuva mummuni on varsinainen teräsmummu, Suomeakin 4 vuotta vanhempi leidi. Mummuni puoliso, minun pappani, kuoli jo kymmenen vuotta ennen mun syntymääni hukkuen Noormarkunjokeen Porissa, jonne putosi kun kevätmaa sortui kotirannalla jalkojen alta. Pappa oli kotoisin Viipurin maalaiskunnasta, Samolasta. Papan puolelta perin äitini kautta tummanruskeat silmäni, ja hieman punertavaan menevän tummanruskean pääpörrönikin. Isäni puolelta sukumme tulee historian vuosien takaa Tanskasta, ja isäni suvusta on tehty ihan sukututkimuskin:) 

Olen ylpeä siitä, kuka olen. Minä olen minä, ainutlaatuinen minä, sinä, hän. Riippuen kuka katsoo ja minusta kertoo:) 

Persoonallista viikonloppua kaikille^^
Toivoo minä, Paula :)

Ei kommentteja: