Follow on Bloglovin

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Se "ei koskaan enää ja silti kummiski taas joskus" -tunne

Mistäpä muusta olisikaan kyse kuin kuningas alkoholista.

Mun suhtautuminen alkoholiin on erittäin kielteinen. Siis en siis lähde ihmisille urputtamaan et ei muuten nyt kannattais juoda, mutta humalaiset ihmiset ahdistavat mua todella paljon. Kuinka monesti totesin tuon mm. Ruisrockissa, tai kuinka monesti oon lähteny kaverienkin tapahtumista pois - kun en vaan jaksa sitä humalahöpöttämistä. Ihmisistä tulee oikeasti tyhmiä humalassa:D Mutta ei, en ole enkeli itsekään. En voisi sanoa ettei itse olisi tullut koskaan vedettyä niitä kunnon perseitä, tai etten olisi (selvänäkin) käyttäytynyt "joskus" tyhmästi.

Nykyään tosin on aivan toisin. Kun ei nappaa, kiinnosta, maistu, niin ei sitten prkl nappaa, kiinnosta tai maistu! 

Ruississa join siideripäkistäni KAKSI sidukkaa:D Festareilta lähtiessä kaverit vähän mollasivatkin että mikä häpeä lähteä festareilta täyden päkin kanssa kotio:D 

Eilen vietettiin H:n synttäreitä. Join illan aikana noin 6 tunnin aikavälillä lasin boolia, lasin punkkua, ja myöhemmin yhen drinksun. Ei mun pitäisi juoda nykyään kyllä yhtään; sunnuntai on pilalla. Ensinnäkin kuten pelkäsin - en vain kykene salille, vaikka eilen niin vielä olin päättänyt sinne tänään raahautua sulattelemaan eilisillan mättöjä...
Onneksi perjantai-iltana tuli edes tehtyä kunnon salitreeni pitkästä aikaa.. Hellöööööy vaan raajat, onneksi mihinkään lihakseen ei koske!
No entäpä tämä päivä? Ensinnäkin unohdin tänäkin vuonna ihanan Tampereen Design -torin jonne olen aina halunnut mennä -_-

Toiseksi päivän lounas ravintola Marusekissa, joka valitettavasti on nykyään mun mielestä hinta-laatu -suhteissaan a) kallis ja b) ei läheskään enää niin hyvä kuin ennen:( Ei voita edes ravintola Watamin lounasta, mutta toki Marusekin sisustus ja sushien ulkonäkö ovat Suomessa yhä parempaa luokkaansa.. :)
Mutta tosiaan sen sijaan että olisin mennyt salille juoksemaan ja jumppaamaan, tulin riisipaisuksissa kotiin, niin kaameassa ähkyssä ja kaaduin suoraan sängylle, heräsin hetki sitten... Ja huom; mähän tulin eilenkin kotiin ennen puoltayötä, ja klo 00.03 vilkaisin vielä kerran kelloa, ennen kuin simahdin heti. Voi vanhuus:D

Kyllä mun pitää sanoa että taidan nykyään olla sen verran absolutisti -henkinen, että oikeesti ei koskaan enää!:D Säästetään nää sunnuntait kaikelle muulle paremmalle <3

Poikkesin tänään btw myös ennen japsisafkaa Punnitse&Säästä -liikkeessä ja ostin tällaset setit;
Eniten odotan tuon Pukka -teen kokeilemista. Anis ja ripaus kardemummasta tuoksuvat mukavasti jo paketin ulkopuolelle;) Onko kellään kokemusta ko. tuotteesta?:) Entä Carob -jauhe? Mun pitäisi ehdottomasti alkaa valmistaa itse myös raakasuklaata, P&S liikkeen myyjän sanoin kun se kuulemma on "niiin helppoa!". Ehkä sitten kun muutto on tehty;) Hihih! Ainiin, aloitanhan mä syyskuusta myös ihan virallisella maalaus- ja piirustuskurssillakin käymisen!:) Wiii ihanaa, syksy! Sateet, kumpparikelit, viileys ja se tunne, kun kotona saa poltella kynttilöitä ja syventyä lukemiseen ym, lämmin saunominen, Suomen metsien ihanat SIENET jne jne. Myös gradu saa kohta kyytiä, koska motivaatio on NYT!

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja jälleen uutta, elokuun viimeistä viikkoa!^^ 

P.S. Lookkia eiliseltä;)
Huomatkaa kenkien Malla-vaara -varaus!

torstai 21. elokuuta 2014

Kukkuu kuuluuko kuulumisia?!

No nyt kuulette!

Anteeksi vain pitkähkö poissaoloni täältä blogini parista. En oikein edes tiedä mistä alottaa, niin paljon on todellakin ja yksinkertaisesti tapahtunut. 

Mun elämä meinasi lähteä turvallisilta raiteilta sivukaistoille. Aivan yllättäin ja lujaa. Huonostihan siinä meinasi käydä; meinasin ajaa ojaan. Liiallisiin henkilökohtaisuuksiin en mene, mutta halusin suuria muutoksia elämääni, ihan itse. Aloittaa monia asioita alusta, päästä eroon mukana roikkuvista ongelmista.

Aloitetaan jonkin asteisista lähtökohdista...

Mähän halusin hankkia yhtäkkiä mulle ja H:lle uuden asunnon. Saunallisen, pihallisen. Ihanan. Sitten sain sen asunnon minkä halusinkin.

Mä olen päättänyt valmistua vihdoin maisteriksi. Nyt mä teen tän 7 vuoden homman loppuun ja päätökseen kunnialla.

Mä olen antanut mennä, eli oon nauttinut ruuasta äärettömät määrät, oon syönyt, syönyt ja syönyt. Niin ihanaa! En ole edes stressannut jälkeen päin mässäilyistäni yleensä niin kaavamaisella huonolla omalla tunnolla. Mahahan menee joka tapauksessa viimeistään synnytyksessä pilalle, eikö niin xD Hahahaaa no onhan niitä poikkeuksia sääntöön -tapauksia, mut ihan saletisti en kuitenkaan kuulu siihen porukkaan:D 

Noh. Jossain kohtaa tuntui, että palan loppuun. Muutto on perseestä, stressaavaa, liikaa kamaa. Liikaa hetkellistä rahanmenoa! Vanhakin koti oli koti ja ihana. Surullista jättää se.
En saa gradua tehtyä; en osaa, en ehdi enkä vain kykene! ARRRRGH ja mahdollista hiusten putoamista:D
Okei no... Kyllähän tässä näyttää taas läskimmältä kuin pitkiin aikoihin. Yäk. Ällöttää ja ahistaa!

---- Sitten päätin; negatiivisuus seis. Muutto on ihana asia, uusi koti uudet kujeet, saa järjestää kaikki uudelleen, kauniisti uuteen yhteiseen kotiin paikoilleen. Hei haloo mää itte!
Mä osaan, pystyn ja kykenen. Mä sanon hyvästit yliopistolle ja piste. Teen itseni ja ehkä jotkut muutkin läheiset ihmiset mun ympärillä vielä ylpeäksi^^
Mitä sitte jos oon kerryttänyt hieman kesäistä painoa? Elämästä pitää nauttia, ja nyt nautin taas liikunnastakin muuten pitkästä aikaa ihan antaumuksella. Oon käynyt pyöräilemässä, juoksemassa, kyykkäilemässä. Mistään ei saa tehdä niin vaikeaa, ei herranjumala SYÖMISESTÄ saa tehdä niin vaikeaa ja stressaavaa tässä yhdessä ainoassa ihmiselämässä! Ruoan avulla me pysytään elossa. Eikä ehkä ainoastaan vain fyysisesti; mikäs sen parempaa kun aamun kaurapuuron sijasta voi nauttia viikon ajan kunnon vehnäistä mannapuuroa mansikkakiisselillä, töissä napsia salmiakkikarkkeja kun tuijottaa koko päivän tietokoneen näyttöjä. Tai kun pääset töistä rättiväsyneenä kotiin ja niin nälkäisenä että voisit vetäistä kokonaisen hevosenruhon suuhusi, sitten saat sen kunnon rasvaisen pekoni-jauheliha makaronilaatikko äijäaterian eteesi lautasella... Voisiko sitä tuntea olevansa enempää elossa, mitä hä?:D 

Nyt lähen juoksemaan. Täällä siis ollaan, hetkellisen tuplaylistressin jälkeen; elossa & energisenä:)

Energistä tulevaa viikonloppua jokaiselle^^

P.S. Muita kuulumisia kuvissa... ;)