Follow on Bloglovin

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Haikeilla mielin silti onnellinen.

Privet taas:) 

Viime viikonlopun jälkeen oon ollut koomassa, oli rankka viikonvaihde sekä henkisesti että fyysisesti, vaikka syitä en tähän lähde latelemaan. Lyhyesti sanottuna; oksensin ja kouristelin lauantai-illan wc:n lattialla, en ole oikeastaan nukkunut/syönyt, päätä särkee yhä, ja vielä pipanana paskan päälle mulla on käsi paskana. No, mulle sitä sattuu ja tapahtuu. Ilmeisesti sain telottua itselleni ainakin aivotärähdyksen, ja oon joutunut käymään tällä viikolla kaksi kertaa lääkärissä:D Miks taas mä? Kaikki vammat samaan syssyyn! (HUOM: en ollut nauttinut minkäänlaisia päihteitä, koska mähän en tunnetusti juokaan ikinä kuin ehkä kaksi annosta kerralla ja nykyään ehkä saman verran eli pari kertaa vuodessa!)

Mentäisiinkö jo viikon positiivisiin?:D No mennään!

Eli saikku on tietenkin jatkunut ja paljon on levätty, mutta olenpahan saanut nukuttua pois univelkoja, lukenut, piirtänyt... Eilen alkoi jo lepo tympiä, jonka seurauksena menimme H:n kanssa (entisille kotikonnuilleni) Pyynikille, josta lenkkeilimme juoksemaan Pispalan portaita ylös alas. Että kun oon taas rapakunnossa! Nyt on kuitenkin pakko keskittyä ihan vain ulkoliikuntaan, sillä käsi ei kestä juuri tällä hetkellä minkäänlaista rasitusta. Se EI (thank God!) ole röntgenin mukaan murtunut, muuten vain ruhjeilla ja paisuksissa kuin mikä!:S Aika siis parantaa:)
Kävinhän mä huollattamassa kyntenikin:)
Eli Pyynikin maisemia nautittiin eilinen ehtoo, ja paikka on muuten Tampereen kaunein♡ Suosittelen kaikille, jotka tulevat kaupunkiin vierailulle eivätkä ole vielä nähneet Pyynikin luonnon kauneutta.

Eilen oli helteinen heinäkuun päivä ja juostuamme täysiä takaisin autolle päätimme huristaa suoraa päätä nykyisten kotikontujemme läheisyyteen uimaan. Eli nokka kohti Pirkkalaa! Päätimme kokeilla ihan meille vielä tuntematonta järveä, Vähäjärveä. Auto parkkiin, parkissa vaatteet pois & uikkarit päälle ja menoks! Populaa rannalla riitti luonnollisestikin paljon, mutta vesi oli ihanan lämpöistä. Siinä me sitten kelluskeltiin - sylikkäin ja vähän pussaillen;)
Tampereella kaipaan muuten eniten Porista Yyteriä. Joskus ärsyttää ihan kunnolla noi Tampereen hajapaikoissa sijaitsevat järvet ja niiden ihmistungokset! Yyterissä sitä riittää aina tilaa omalle dyynikuopalleen (erityisesti silloin jos tietää sen osan Yyteristä, jonne eivät turistit osaa;) ja meressähän sitä tilaa vasta onkin! Varsinkin, kun rannalta saa kävellä todella pitkälle, ennen kuin vesi ylettyy polvien yläpuolelle. Ah, Yyteri♡ Siinä vasta ainutlaatuinen paikka Suomessa, iso iso iiiso suosittelu!

Ja tiedättekö mitä? Sinnehän me tänään lähdetään! Poriin. Huominen päivä, koko päivä dyyneillä maaten. Sen lupaan;) 

Kiitos ja namskis♡

Ei kommentteja: