Sitä sekavaa itteensä

Se ommoro taas!:) Jo toistamiseen kirjoittelen päiväpeiton lämmöistä eli puhelimitse:) Mun elämä on edelleen varsin mallillaan;

Kuvissa siis koosteena mun/meidän viimeisin viikonvaihteemme:) Pori "vaati" jälleen oman visiittinsä, koska minä, siskon poika, ja isäpuoli kaikki täytimme kolmen päivän sisään vuosia:) Vaikka aloitin kirjoittamalla siitä miten elämäni on mallillaan, niin ruokavalio EI sitä ole nyt ollut ja kohta ei varmaan kroppakaan:D Mutta tiettekös mitä? Nyt on kesä! Ei olla liian ankaria itsellemme;) Koko talvi aikaa hikoilla siellä salilla ja karistaa täytekakkumasaliisagrillimakkara -makkaroita:D Ja kun olen tarkemmin pohtinut mun kehonkuvaani lähikuukausina, niin kuulkaa, mähän olen tyytyväinen itseeni juuri nyt♡ Mikäpä tämän parempaa?:) Pukeutuminenkin mulla vaihtelee, ja kuvienkin tuon osoittaessa huomaatte varmaan miten mun tyylit heittelee päivästä toiseen:D Mä haluan muuten lisää höntsyhousuja, koska ne vaan ovat niin ihania & mukavia päällä! Ja housuista puheen ollen, sain H:lta synttärilahjaksi (ruusujen ym. romanttisen lisäksi) nämä pöksyt:

Oon haaveillut noista salihousuista jo jonkin aikaa, ne vaan ovat niin AH!♡
Takaisin viikendiin! Eli viikonloppuna tuli mentyä ja mässättyä, mutta oon mä jotain niistä kaloreista yrittänyt vähän myrkyttääkin - nimittäin juoksemalla:) H on mulle sanonut monena päivänä että mentäiskö jo yhessä sinne salille. Mut ku sielä on niin kesä ulkona! Mä haluan olla ulkona ja juosta! Kuten jo mainitsin; talvella sitä on aikaa hikoilla salilla! Eilen illallakin menin päättäväisenä juoksulenkille, vaikka olikin kylmä ja naama valu purona vettä nenänvartta pitkin kun painelin eteenpäin:D Liikunta vei joka tapauksessa mennessään, ja palatessa mua odottikin lämmin sauna♡ Viikonloppu oli jälleen kerran yli odotusten mahtava:) Ensi pe-su ei tuu olemaan yhtään sen "kevyempi", nimittäin sillon mua kutsuu omassa ystäväpiirissäni rururuissss... ;) Joten palaan viimeistään kyseisen reissun jälkeen!:) Nautinnollista viikkoa kaikille ihanuuksille♡

Mobiiliterveiset sängystä

Moikka moi ja sateista juhannuksen jälkeistä viikkoa! Mä olen jälleen sängyn oma, ja kirjottelen kännykästäni koska en kykene hakemaan tuolle läppärilleni tällä hetkellä edes laturia:D Toiseksi, tuo meidän koira varmaan jyrsisi sitä. Sillä on hulluhetki päällänsä, ja onneksi tää sänky on (toistaiseksi) turvapaikka jossa välttyy sen ilkeiltä näykkimisiltä!

Mites kaikilla sujui juhannus?:) Kylmähän sitä oli, mutta periaatteessa sopi mulle - mä nimittäin olin kyllä jo juhannuksen, siis KOKO juhannuksen, sängyn oma. Oltiin H:n kaverin kotosalla Kangasalla, ja mä olin ostanut pitkästä aikaa jopa lonkeroa ja suunnitelmat villille menolle oli valmiina. No, saunottiin, syötiin... Tämä tyttö meni loppuillaksi sellaseen kylmähorkkavapina -tilaan, että mut kannettiin lopulta sänkyyn:D Voi voi! Lauantaina oli kuitenkin uusi mahdollisuus yrittää uudestaan, ja mä jopa saunoin, söin ja pelasin mölkkyä:D Muuten noin yleensä sää vei voiton porukan juhannusfiiliksistä, joten oikeastaan viikonloppu oli kuin yksi monien muidenkin joukossa:) Mutta onhan se poikaystävän kaverien seura vaan mahtavaa!:)

Itse asiassa kaikki kuvat menivätkin nyt aivan käänteiseen järjestykseen ylhäältä alas. Oikea järjestys on alhaalta ylös, ja koska tässä edelleen postataan kännykkäresursseilla, ovat kuvat melkein kaikki suoraan Instagram -sivuiltani:D Joka tapauksessa; juhannuslook, nopea grillaushetki Kuhmoisissa (jep, kävin ajelemassa pikapikaa myös Keski-Suomessa), Mallaa (hauva toki oli koko jussin mukana messissä!♡) ja lopulta onnellisesti kotona pääsin jälleen rakkaisiin touhuihini hellan ääreen:D Tein yhtä kesälemppariani eli kaalikeittoa, oi nam! Sateiset illat ovat musta ihan ok ja varsinkin näin kipeänä; ei ole ainakaan huono omatunto sisälläolosta:D Ollaan maattu H:n kanssa kynttilänvaloissa, katottu hyviä elokuvia (mm. Täällä Pohjantähden alla, The Secret Life of Walter Mitty, Satavuotias joka karkasi, The Counselor...) ja nautittu toistemme tuomasta lämmöstä:) Hinku juoksemaan on kova, äsken toi mies kävi itse lenkillä, ja mä jäin kateellisena tuijottaan ovee ja  tulin siis raapustaan tänne:D Hoho, pathetic! Mut NYT lähen tuon murun kanssa kaubamajaan, ja ostetaan vielä täksikin illaksi hyvät ruokasetit;) Huomaatteko; vaikka kuinka olisi tauti jos toinen, ni mullahan ei ruokahalut katoa!;P 

Lämpöä kaikkien viikkoon♡

Paulette's Diary

Dear Diary, I had a wonderful weekend<3 I hope you did too:)

Joo, viikonloppu meni merellisissä tunnelmissa merellisen viileässä ja tuulisessa Porissa. Terveiset sieltä! Mä pääsin selättämään tätä mun väsymystäni kaikenlaisella aktiviteetillä. Ja nyt on kyllä niin paljon virkeämpi ja silti levänneempi fiilis!

Koleasta ja viileästä kesäkuukelistä on mm. se hyöty, että kun menet pelaamaan frisbiigolfia (toppatakki päällä) voit olla varma, että saat nauttia kyseisen lajin harrastamisesta täysin rinnoin, eli kahden kesken puolisosi + koirasi kanssa! Koira kun juoksi täyttä häkää vapaana frisbiiden perässä, niin juoksin minäkin, ja loppujen lopuksi siinähän tuli jopa kuuma! Mukavaa yhdessäoloaikaa ja juoksuliikuntaa;)

No, mä kun viimeksi mainitsin myös siitä miten kesä on jotenkin huomaamatta kulunut jo kesäkuun puoliväliin saakka eikä ilmojen puolesta ole juuri kesältä tuntunutkaan, päätin pikapikaa kehittää kaikkea muutakin kesäistä tekemistä. Lauantaina ajelimme Merikarvian Krookan satamaan, josta himoitsin auttamattomasti tuoretta savukalaa. Sitähän tulikin sitten ostettua; kilo savusilakoita, yksi savusiika, sekä vielä pala savulohta. Ai nnnnam kuinka ne maistuvatkaan taivaalliselta tälle länsirannikon kasvatille!<3

Lauantai-iltana menimme ystäväni ja hänen miehensä luo Länsi-Poriin kyläilemään. Siellä sitten oli tarjolla liian syntisen hyvää "päivän kalorikiintiötä". Tiedättehän; juustoja, rypäleitä, suklaakeksejä, sipsejä, karkkia, lisää karkkia... Musiikkia ja punkkua:D Ilta jatkui Porin keskustan kautta aina jonkun idean päätteeksi Luvian Laitakarille.

Laitakari on siis sellainen perinteinen tanssilava -mikälie mesta. Eihän me sinne tanssimaan tietenkään (ai mitenniin?!) menty, ja tuo kuvan laituriterassin baari oli sellainen tunnelmallinen vanha venevarasto;P Oli ihan leppoisa ja hauska meno, H:kin nautti olostaan:) Kyllä se meri on vaan niin ihana, ja täysikuu loi tuona iltana kuunsillan tyynelle meren pinnalle<3 Sitä jos jotain kaipaan tänne Tampereelle; merta! Mä suunnittelin vähän jo seuraavalle Porin reissulle melomisohjelmaakin... ;) Ah!

Eilen eli sunnuntaina sitten kävimme vielä sukuloimassa vähän ympäri ämpäri Poria, ja illalla matkasimme väsyneen Malluska-palluskan kanssa kotiin:) Tosin ilma oli vähän lämpimämpi, ja hinku liikkumaan ylivoimainen. Eikun koira jälleen kainaloon ja H:n vanhemmille, koira leikkimään isomman koiran kanssa, ja sitten juoksemaan! Kunnon hikijuoksulenkit, sauna, salaattia, ja toinen lenkki koirien kanssa:) Oli niin ihana ilta. Mä laitoin niin hyvät salaattisetitkin (vaikka itse sanonkin), ja muutenkin on alkanut toi herkuttelu niin ällöttää. Varsinkin peilikuvassa! Toisin sanoen terveellisemmät setit menee taas! Töissäkään en aio enää repsahtaa siihen karkkiautomaattiin! Tämä on juhannuslupaus;) Pyörällä töihin ja takaisin, hyötyliikuntoja, koiran/koirien kanssa lenkkeilyjä, murun kanssa rakastamista & yhdessäolon hetkiä, ystäviä, salia sillon kun siltä tuntuu. Lyhyesti ja ytimekkäästi - hyvää oloa. So simple is that<3

Sitä samaa kaikille muillekin tähän viikkoon!:)

Suhteellisuusteoriaa(ko)

Kesäkuun puoliväli?! Really?!

Mä täytän kohta 26. Kohta on juhannus ja keskikesä. Mä sain joulukuuhun saakka lisäaikaa valmistua yliopistosta.

Olenko mä tehnyt graduani..? - En pitkään aikaan. Olenko osannut nauttia valkeista kesäöistä? - No hyvä jos huomasin niiden edes saapuneen. Olenko saanut 26 elinvuoteni aikana mitään aikaan? - Hmm...

Mä pohdin näitä asioita varsinkin aamukupposen äärellä työpäivän alussa. Joskus omat huolestuttavat kysymykset oman pääkopan uumenista hämmentävät meitä kaikkia. Mä masennun ajoittain todella paljon siitä, etten ole tyytyväinen itseeni. Enkä tarkoita nyt kroppaani kohtaan kohdistuvaa tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä. Vaan kyse ja tunne on lähinnä siitä, olenko minä arvostettu, teenkö tärkeää työtä... Kun vielä vuoden alussa olin työtön, voin henkisesti huonosti. Koen itseni tarpeettomaksi, jos en tee jotakin. Kai sitten olen vähän tällainen ihmismuurahainen, jonka "työ tekee onnelliseksi" :D 

Aiemmin kun ei ollut töitä, painotin ajankäyttöäni treenaamiseen ja ruuanlaittoon. (Silloin kroppa voi hyvin:D) Rakastan yhä molempia, mutta kumpikin ovat jääneet vähemmälle. Tällä viikolla kun salilla olin, jaksoin treenata ainoastaan kädet:D No, asiaan! Eli voinko minä ajatella itsestäni, että olen oman onneni seppä, oman itseni herra?

Jannika B:n biisin "Itseni herra" sanat:

Hetken vielä valo soljuu
ennen kuin se katoaa
vartin verran tässä murehdin
ennen kuin mä nukahdan
Muistinko mä laskut maksaa?
matot viedä pesulaan?
Rakkailleni sanoinhan
Yli kaiken välitän
Muistinko olla
Itseni herra
Muistinko tehdä
niinkuin tahdon
Muistinko kiittää
arvoa antaa
Muistinko ottaa
omaa aikaa?
Jos tämä ois iltani viimeinen
osaisinkin olla onnellinen
Muistinko olla
itseni herra
tänäänkin?
Onneksi mä virheen myönsin
sillä riidan heti selvitin
Ei jäänyt tuli kytemään
Ei mieltä jäytämään
Muistinko mä kuuta katsoo
Ja unelmoida joutavaa
Virheilleni naurahtaa
tää ei oo niin vakavaa
Muistinko olla
Itseni herra?
Muistinko tehdä
niinkuin tahdon?
Muistinko kiittää
arvoa antaa
Muistinko ottaa
omaa aikaa?
Kuningas oon... tänäänkin
Vallassa oon .. tänäänkin
Kuningas oon
Muistinko olla
Itseni herra?
Muistinko tehdä
niinkuin tahdon?
Jos tämä ois iltani viimeinen
osaisinkin olla onnellinen

Ei varmaan tarvitse enempää sanoa:) Ja mitä mun aamusiin pohdintoihin tulee, vastasinkin niihin jo mielessäni kahvin juotuani; mulla on ollut nuorena vaikeaa. Jos joku silloin olisi kertonut ysin keskiarvon koulukiusatulle hiljaiselle ja pelokkaalle tytölle, että kymmenen vuoden päästä sä asut poissa täältä, sulla on uusia ystäviä, rakastava mies, koira, kiva kolmio, sulla on yliopisto-opinnut 98% ohi, ja sä olet töissä eli fuck this shit. Olisin jaksanut meinaan joka päivä tuolloin pari kertaa paremmin! Jaksanut uskoa tulevaan:) Vaikka edelleen mun mielialat heittelee (onneksi kokoajan harvemmin), pitää osata olla kiitollinen kaikesta, mitä nyt juuri tällä hetkellä on<3 Mm. pari päivää sitten H sanoi tietyssä hetkessä/tilanteessa aivan tuntemattomalle henkilölle, että haluaa olla mun kanssa aina ja tulevaisuudessa:') Mä vaan aloin itkemään onnesta. Niin haluan minäkin! 

Töissä on viimeisen viikon aikana ollut niin toivoton tunne kaikesta; en selviydy mistään enkä mitenkään. Liikaa töitä, liian vähän osaamista, liian vähän kiitosta. Sitten tänään! Esimies laittaa työchatissa viestiä, että antaa mulle vastuita, koska olen tarkka. Että olen pärjännyt hienosti! On ollut sitten niin hyvä päivä aina siitä hetkestä saakka. Gradustakin edelleen sen verran, että mä tiedän hoitavani sen. Mä olen viime tipan ihminen ja olen aina sitä ollut. Muistan jo lukioaikana, kun sitä täytti 18 ja sitä tuli ja meni, kun asui vielä itsekseen yksiössä, pääsi viimein baarien pöydille tanssimaan jne. Noina aikoina äiti saattoi joskus huolissaan sanoa, että tee nyt silti sitä ja hoida nyt silti se koe pois alta, ym. Kerran sitten vastasin samankaltaisiin muistutuksiin; "Kyllä mä olen AINA asiani hoitanut, vaikka kuinka olisi ensin mikä!" Niin se mulla vaan menee! Kun pakko on ja aika käy vähiin, mä hoidan. Vaikka kuljenkin jälkijunassa muista niin mitä sitten, mä hoidan. 

Mä luotan itseeni. Luotan elämään. Kaikki on suhteellista. Niin kuin myös se että kesä juoksee taas (no okei ei kuitenkaan ihan hetipian) kohti syystä ja aikaa tuntuu tähän parhaaseen vuodenaikaan olevan aina liian vähän! Nauttikaa siis tästä ajasta ja hetkestä, silti vaikka sataisikin!<3 "Kun kuitenkin aina on elämä laina... " ;)

P.S. oon edelleen koti- ja perhekeskenen ihminen, joka siis rakastaa ruuanlaittoa. Varsinkin sitä kesäruuan laittoa;) Ja ruohosipulivoi -kastike on parasta, vaikka miten mun vatsamakkarat kapinoisivat mieluummin sinne salille!:P

I'm still here!:)

Anteeksi ihmiset hyvät! En ole ollut täällä aikoihin, niin paljon on ollut puuhaa ja tehtävää, huh! Elämä kulkee ja on siis kesäkuu. Mulla on tässä vieressä vavva joka pian taas heräilee, joten pitemmittä kirjoituksitta jo melko tuttuun tapaan kuvakuulumisiin...

ELIKKÄ, why don't we start from the top...

Kelejä on pidellyt aina silloin kun nyt on pidellyt, vuorotellen on sekä satanut että paistanut:) Itse olen nauttinut lämpimistä säistä täysillä, kasvatellut salaattiaineksia omalla parvekkeella, istuttanut kukkia. Täten olen saanut myöskin nauttia siitä parvekkeen viihtyisyydestä<3 Yllä olevassa kuvassa missä makoilen (parvekkeella), nukahdin kirja kädessä hieman kuvan ottoa myöhemmin:D Tuosta nukkumisesta aion muuten puhua teille vielä myöhemmin jossain toisessa postauksessa, nimittäin olen huomenna menossa verikokeisiin, jossa testataan ainakin nyt kilpirauhasarvoja... :S Lyhyesti sanottuna; voisin nukkua 24/7, ja tämä haittaa todella paljon tällä hetkellä omaa elämää ja arkea:( Tätä on jatkunut jo aivan liian pitkään, josta jo vihjailinkin edellisessä postauksessani. Tänään oli viimein lääkäriaika, en kestä tätä enää!

Silti, väkisin ja yritteliäänä tyttönä, olen hankkinut jäsenyyden GoGon kuntosalille Pirkkalaan:) Kun vaan saan jotain selvyyttä tähän väsymykseen, alan jopa mahdollisesti käymäänkin kyseisessä paikassa säännöllisesti... Viime lauantaina otin paikan päälle itseasiassa personal trainer -tunnin, koska kyseessä on kuitenkin minulle jälleen aivan uusi kuntosali, ja mielestäni on mukavampi tutustua uuteen paikkaan jonkun avustuksella. Hauska mies oli tuo pt, ja hän sanoi mm; "Sulla ei ainakaan paikat roiku vaikka ootkin laihtunut niin rajusti! Usein kun ihmiset laihtuu niin paikat roikkuu, sulla ne ei roiku!" Näyttipä tuo mulle myös liikkeet, joilla saa hyvän pepun:D Hahaa! Asia äijä siis! Voisi taas viikonlopun ratoksi mennä kuntoilemaan, H:kin meinasi tuonne jäsenyyden ostaa, eli tiedossa mukavia parisuhde-yhteisharrastuskuntoiluja:D Mus mus!

Ja todellakin, meillä on nyt ollut tasan viikon verran tuo pieni vauva kotonamme<3 Hän on Malla, ja Malla on erittäin ihmisrakas, riippuvainen mamman sylistä, rohkea, voimakas ja tuleva iso ranskanbulldoggi -tytsy, jolta ei myöskään älliä puutu!:) Hommaakin hänestä tietysti on, mutta ainoastaan positiivisellä tavalla. Niin rakas äidin mussu hän jo on<3 

Eli hienostihan tässä elämä rullaa, miinus tuo ainainen, pitkään jatkunut uupumus joka toivottavasti saa pian jonkun syyn ja selityksen. Haluaisin jatkaa ahkeraa arkeani, kiitos:) Mutta tuosta kerron vielä tosiaan tarkemmin kun taas pääsen läppärin ääreen... Sorit vaan tästä nopeasta tiivistelmäbloggauksesta!:/ Nyt pitää vaan viedä tuo heräilevä mussu ulos pisuille;)

Ahkeraa ja kesäistä loppuviikkoa kaikille<3