Kerran nuorena tyttönä, kun en vielä osannut edes venäjää, olin matkalla bussissa rajan ylitse (jälleen kerran) Venäjälle. Kuulin miten humalaiset miehet puhuivat linja-auton takapenkillä; "Sanoks se sulle, et ya hochu tebja?! Tieks mitä se meinaa? Se meinaa, että mä haluan sua!". No yuh, aika imelää. Mut mulla on hirveen kova haluamiskausi. Ja tarkoitan nyt vähän laajemmassa merkityksessä kuin fyysisessä...
Mä haluaisin ehtiä enemmän. Aika on yleensä rahaa. Pitää paikkansa; nyt kun teen rahaa, ei ole aikaa. Mutta kyse on ihan arkisistakin ehtimisistä. Mä haluaisin ehtiä näkemään enemmän mun ystäviä ja perhettä. Perhe kun asuu toisessa kaupungissa, aiheuttaa sekin osaltaan joskus stressiä; pitäisi taas jaksaa mennä sinnekin...pitäisi mennä morjestamaan mummua...jne. Ei asiat saisi noinkaan olla että aina vain pitäisi.
Mä haluaisin jaksaa olla sellanen tehoihminen, joka jaksaa mennä salille töistä ja palata siten kotiin iltaysiltä suoraan sänkyyn heräten taas aamuviideltä. Haluaisin pystyä sanomaan herkuille useammin ei. Haluaisin jaksaa nyt muuten siivota, koska mähän siivoan joka ikinen viikko.
Tällä hetkellä mä haluaisin kuitenkin eniten olla terve. Haluaisin olla töissä. Mutta mä tulin taas kipeäksi. Enkä ollut muuten sitten viettämässä vappua, joten pekkaspäivästä ei ole kyse! Mä tulin vappuna ajoissa kotiin nukkumaan, heräsin puoli viiden aikaan aamuyöstä kun mieskin sitten päätti kömpiä kotisänkyyn nukkumaan:D
Koska olen kipeä, katselen kuvassa esiintyvää leffaa meidän isolta soffalta. Haluaisin muuten jo lenkille!:( No anyways, tämä leffa... En ole siis ennen tätä nähnyt, vaan tämä tarttui mukaani jostain kauppojen alelaareista. Pitää kyllä sanoa, että vaikka elokuvassa ei juurikaan tapahdu mitään, niin me likey. H:kin on aina sanonut, että olen ihmisläheinen persoona. Tämä elokuva keskittyykin syvällisiin keskusteluihin ja ajatuksiin ihmissuhteista; onko ikuinen rakkaus nykyään enää ajankohtaista? Pettääkö jokainen ihminen? Käykö pettäville koskaan hyvin..? Miten jotkut vanhat ihmiset ovat selvinneet 74 avioliittovuotta saman ihmisen kanssa?
Ihanan koskettava elokuva. Olen tässä herkistynyt jo pelkästään kohtauksesta, jossa vanhempi kreikkalaisnainen puhuu kuolleesta miehestään. Miten hän voi yhä aistia tämän kosketuksen ja läsnäolon lähellään, tosin vähenevissä määrin. "We are just passing through." Syvällistä:) Katselen elokuvaa, ja samalla tuota mun murua. Tunnen syvää rakkautta, turvaa, tyytyväisyyttä. Onnea ja kiintymystä. Jokin "haluaisin" on todellakin mun elämässä täyttynyt.
Mulla on (ruusuja ostava) mies, joka sanoo ottavansa vielä haudassakin mun kädestä kiinni (how romantic) ja mies, joka sanoo mun olevan hänen tulevien lastensa äiti. Siitä puheen ollen seuraaviin haluihin...
Saanko nyt tunnustaa teille jotakin..? Hauaisin ainakin.
Mä haluan olla äiti. Henkilökohtainen tunnustus, mutta silti vain ihmisbiologiaa, joka koskettaa melkein kaikkia maailman ihmisiä:) Mä haluan. Ya hochu, Ich will, jag vill, I want, och samma på kaikillamaailmankielillä. En vain haluaisi. Ja ollaan tästä murun kanssa puhuttukin paljon. Valitettavasti tämä toive ei meinaa kuitenkaan millään toteutua...Syyn tiedätte/löydätte mun vanhemmista kirjoituksistani.
Jos lapsi ei ole vielä ajankohtainen elämässämme, niin haluaisin/haluaisimme...Ja aiomme!
Nämä ovat kohteita, jotka ovat eläneet seuraavina päämäärinä omissa haluaisin -ajatuksissani jo jonkin aikaa;) Eilen H:n kanssa sitten päätimme; syksyllä se on Nykin aika! Uuden maanosan valloituksen aika:) Pitää vaan palkoista säästellä muutama pennonen enemmän kuin normaalisti:D
Nyt alkoi taas ramasemaan niin pahasti, että pakko mennä taas maaten:/ Mulla olisi parin tunnin päästä lääkäriaikakin. Toivottavasti kaikki olisivat säästyneet vapulta terveinä, varsinkin, jos oli vähän villimpi vappu kun mulla;) Ja sorit tästä äklösyvällisestä kirjoituksesta, kipeys vaan tekee melko herkäks... :D
Moikkis moi ihmiset<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti