Follow on Bloglovin

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Liiku liiku liiku liiku!

Tota Jonnan biisiä kun lauloi joskus lukioikäisenä niin oli kovin hauskaa miltä se oikeasti kuulostaa, kun tuota laulaa silleen liikulliikulliikulliiii... No HEH ja heh.

Tiedättekös, että mulla ei ole hyvä olla. Tai on henkisesti. Fyysisesti ei. En ole taas yhtään tyytyväinen itseeni! Tiedän joo, että jos katson muutaman vuoden takaisia tankkikuvia itsestäni, niin voin olla hyvinkin tyytyväinen. Mutta taas Suvi Teräsniskan sanoin;jos mikään ei (prkl) riitä! Mä valitin tänään töissä heti aamusta lähtien työkavereille, miten turvonnut olo mulla on, miten en halua läskistyä vain töissä persuksillani istuen... Vieläpä sekin fakta samaan pläjäykseen, että olen ottanut tavakseni nauttia melkeinpä joka päivä töissä KISMETTI iltapäiväkahvin kanssa! Hiton KARKKIAUTOMAATTI! Baaad!

Ymmärrän toki sen, ettei valitus koskaan auta tai ole mikään taikasana. Ymmärsin sen viimeistään vuonna 2010 erotessani edellisestä parisuhteestani, ja kun silloin päätin, että enää en ole mikään läski-Paula, nyt riittää. Kuitenkin ja luonnollisesti; silloiset kilot ovat jättäneet (kirjaimellisesti) kehooni arpia, ja iho on tuollainen LÖLLÖ:D Yöks. Tuskin koskaan täysin palaudun sellaiseksi kuin aikoinaan 50 -kiloisena olin, mutta hei, kesä tulossa. Pitäisihän sitä kehdata riisua itsensä vähempään vaatetukseenkin! En sano rantakunnosta mitään, koska työkaverini mukaan rantakunto tulee siitä kun menee biksut päällä rannalle, se on rantakuntoa. 

En ymmärrä miten elämä muuttui ihan parisen kuukautta sitten niin pajon raskaammaksi pelkän työn vuoksi. Käyhän melkein jokainen meistä töissä, jotkut vielä vuorotöissä jne. Silti ihmiset jaksavat. Voi toki olla, että tämä on vain jonkinlaista työelämän aloitusväsymystä, mutta voi läskimätä sentään; eilen esimerkiksi... Poljin töistä kotiin (edes 8 km hyötyliikuntaa päivässä, toinen 4km ylämäkeä..), söin ison lautasellisen ruokaa (aina nälkä), ja menin päikkäreille. Nukuin lähemmäs ellei ylikin kolme tuntia päiväunia, kunnes puoli yhdeksältä illalla H tulee herättelemään! "Oisko jo aika sun herätä..?" NIIN OLISIKO?! Silti nukuin yönkin kuin tukki ja silti yhä ja vielä tänäänkin väsyttää. Näin tämä menee joka ikinen päivä. Olenko mä vain näin väsynyt ja raihnainen ihminen? Vai onko mulla jokin sairaus?! Narkolepsia? En tiedä, mutta tuntuu hyvin epänormaalilta. Ei kivalta:( 

Tässä kuitenkin tänään taas kerran tajusin sen faktan etteivät puheet, valitus ja pelkät aikomukset/suunnitelmat riitä. Tsekkasin ajan kulukseni jo eilen illalla salia, jonne olisi lyhin matka mennä suoraan töistä iltapäivällä. Olen nyt tainnut löytää etsimäni eli tuon salin;) Jopa H:kin sanoi, että voisi hommata tuonne kyseiseen paikkaan jäsenyyden. Kaiken kukkuraksi ja btw, enää viikko kun saamme meidn vauvamme kotiin<3 IIIIKS<3 Koira on myös hyvä mahdollisuus (ja pakote) mennä lenkeille! Mahtavaa. Odotan niin tuota meidän pikku ranskishauvaa:)

Takaisin asiaan. Liikunnasta tulee hyvä olo<3 Koska liikunnasta tulee hyvä olo, itsestä tulee hyvä olo ja voi hyvin. Ruokavaliosta en aio tinkiä enää niin rajusti kuin alkuvuoden tiukassa dieetissäni tein. Jos en nytkään ole kerryttänyt kiloja, niin tuskinpa niitä tulee myöhemminkään samaa linjaa jatkaen - MIKÄLI ja KUN nyt aloitan käymään uudella salillakin:) 

Olisikohan se liikunta myös eräänlainen lääke tähän väsymykseen..?;) Hope so.

Terveisin täältä keskiviikon päikkärisängystä...
Nimim. Hyötyliikkujasta edes nyt ikiliikkujaksi? :D

maanantai 19. toukokuuta 2014

(Elämän) nälkä

Heips ja kivakivaa alkuviikkoa kaikille:) 

Mitenkäs viikonloppu on sujunut?:) Meillä on ainakin menoa (ja aurinkoa) riittänyt:)  Ja aaatshiu&pärskis! Myös kunnon heinänuhaa:D Herranjestas että nenä valuu ja on tukossa! Tuntuu vähän siltä, että kun yksi allergia elämästä siedättyy niin toinen pahenee. No mutta, antaa nokan tuhista. Muuten ei nimittäin se paljoa tässä kohtaa elämää tuhise! Painan edelleen sen noin 58 kiloa vaikka syön kun possu, perjantainakin grillattiin porukalla tuossa kaverin luona tien toisella puolen, lauantaina saunottiin ja siivottiin, grillattiin lisää, käytiin H:n kaverin luona Kangasalla, jossa siemailtiin viiniä ja pojat kelluivat pihan paljussa ym. Eilen eli sunnuntaina heräsin aamulla aikasin ja menin hetkeksi ylitöihin, mutta tulin ajoissa takaisin kotiin, sillä aurinkoinen ilma houkutteli liikaa partsille;) 

Olen ilmeisesti virallisen iän lisäksi niin myös henkisesti ylittänyt sen rajapyykin, että alan todella olemaan kolmenkympin puolella... Mä olen istuttanut meidän parvekkeelle nyt mansikkaa, rucolaa, basilikaa, ruohosipulia, lehtisalaattia, ja kaikenlaisia kukkasia:D Meidän partsilla ei ole mitään fiiniä kalustoa, mutta ei sitä (toistaiseksi vielä) opiskelijakotiin viitsi liikoja satsata;P 
Tänään jatkui ja jatkuu näiden tunnelmien jälkeen arki, ja tänä yönä eräs lapsuudenystävänikin majoittuu meillä yökylän merkeissä. Päivän helteen jälkeen taivas räjähti, ja istuimme tyttöjen kesken parvekkeen penkillä viltin alla salamoita bongaillen, kiljuen, ihastellen. Niin kaunista, varsinkin kun salamatkin olivat suuria ja vaaleanpunaisia!:D

Huomenna on taas elämämme yksi tiistai, yksi mahdollisuus ja päivä lisää nauttia elämästä:) Polkea pyörällä hiestä märkänä töihin ja kirota sitä miten vaatteet ovat tarttuneet limaisina pitkin selkärankaa. Pitäisi kuitenkin nauttia tästä toukokuun tuomasta helteestä, sillä taas muutaman kuukauden päästä voimmehan syksyn sarastaessa ajatella; "keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu.." ;P Joskus hammaspesulla voi miettiä, miten paljon tunteja elämästä kuluu kaikkeen niin pieneen ja pakolliseen toimintaan. Miten paljon me naiset tuijotamme itseämme peilistä päivän tai viikon aikana.
Voitko sinä olla tyytyväinen siihen mitä näet?:) 

On ihan totta miten Ella Haloo Helsingissä laulaa; "on ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäki liian usein katoaa, elä hetki niin kuin huomista ei olisikaan". 

Eläkäämme juuri tuon viimeisimmän virkkeen mukaan; eletään hetki niin kuin huomista ei olisikaan<3 Liikutaan, syödään just sitä safkaa kun halutaan, tehdään ihan mitä itse halutaan!

Rakastavaa tulevaa keskiviikkoa ja koko viikkoa
toivoo elämään rakastunut<3

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Mielenrauhaa

Heipä hei jälleen kaikki!:)

Voi hyvää päivää millaista stressinpoikasta on vähintään viimeisen viikon aikana ollut! Olin viime viikon sinnittelyn loppupäässä kuitenkin ja jälleen kerran sairaana, ja töistä poissaolo aiheuttaa aina niin kovaa morkkista. Vaikka eihän sairaudelle mitään kukaan voi! En ole siis aikoihin sairastelunikaan vuoksi päässyt harrastamaan oikeastaan mitään liikuntaa. 

Veikkaan, että sairasteluuni on liittynyt läheisesti juuri tuo stressi, mm. työpaikalla. Töitä on niin valtavasti. Äh. Hyvät uutiset ovatkin; olen oppinut sulkemaan työasiat mielestäni joka kerta, kun pääsen kotiin. No nyt tässä tosin niistä muutamalla rimpsulla mainitsin, mutta silti. Työ pysyy töissä, ne odottavat siellä, tai kuten joogatunneillani usein sanottiin: "Se mitä et parhaillasi tee, sitä ei ole olemassa". Vanhojakaan asioita ei enää ole, ne ovat kuolleet. Muistot ovat ajatuksia, ja ajatuksia tulee pyrkiä pitämään positiivisina:) 

Mä nautin tästä hetkestä, tästä päivästä, nykyään aikalailla joka ikinen päivä. Kuului siihen sitten liikuntaa, ruokaa, rasvaista ruokaa, karkkia, ystäviä, yksinoloa kotisohvalla, poikaystävän kainalo arki-iltana peiton alla... Simple things<3 

Kesää olen suunnitellut jo innolla. Kesä pitkästä aikaa koti-Suomessa! KOKO KESÄ!<3 Oma maa mansikka muu maa mustikka. Mansikkakesä!
 
(Nämä kuvat: Backgrounds HD -sovellus)
On suunnitteilla uuden vauvan kanssa olemista & lenkkeilyä, mökkeilyä kahdestaan ja isommilla porukoilla, grilli-iltoja, Yyterin rantoja, jäätelöä, ehkä matkustamista. Tässä ne kaikki kivat asiat (vähintään!) ja grilli-illasta aletaan jo muuten tämän viikon perjantaina;) Ystäväni on muuttanut meidän alueelle ihan tuohon naapuriin<3 Rakastan tätä aluetta Tampereella. Kuusi vuotta keskustassa asuneena en enää koskaan muuttaisi kaupungin vilskeeseen;) Ehkä sali olisi lähempänä, se plussana.

Koska olen kaivannut kertomani mukaan Venäjälle, ja haluan aina töistä päästyäni sulkea ajatukseni seuraavana aamuna odottavista tehtävistä, tein H:n kanssa pari päivää sitten jotain mukavaa... 
Menimme Tampereen Kalevassa sijaitsevaan "Assorti" -nimiseen, venäläiseen kahvilaan:) Ja mitäs muuta mä olisinkaan tilannut kuin slaavilaista ihanuutta; pelmenejä smetanan kera! H:kin tykästyi;)
Muuten olen huomannut töissä, että tietysti työpaikkamukavuuksien lisäksi arjen jaksamista työn tohinassa tukee hyvä olo itsestä<3 Sitä voi kohentaa oman kroppansa muokkaamisella, tai esimerkiksi vain pienillä asusteilla ja erilaisilla vaateyhdistelmillä. Itse sain näiden kuvien paitoja ystävältäni hänen heittäessään niitä jo pois muuttotohinoissa:)

Muistakaa ystävät, että jo pienet asiat tai edes pienet asennemuutokset tekevät paljon. You don't have to be skinny to be happy. Maailma ei saa olla niin ulkonäkökeskeinen. Paitsi on toki kiva jos työpisteesi mieskalenterin miehillä on jotain kuhmua, josta saat myöskin motivaatiota päivääsi;)

tiistai 6. toukokuuta 2014

Ei HAUis mut HAU kuitenkin:)

Tättärää, täällä maailman äkkipikaisin nainen sanoo moi! Kuulumisia hyvin nopeesti ja jälleen enemmän kuvissa:) Ensinnäkin, laihdun taas kummallista vauhtia, vaikka syön hyvin. Nyt tosin syynä voi olla myös viikon antibioottikuuri, jota syön viikonlopun keuhkoputkentulehdukseeni. Olin siis taas kipeänä:( Kotosalla viihdyttiin/jouduttin viihtymään jälleen kerran...

Sitten sunnuntaina sain viimeistään tarpeekseni väsymyksestä ja makaamisesta... Lähdimme kohti Lahteä erityisestä syystä...
Meille tulee koira!<3 En olisi ikinä itsestäni uskonut, että joskus vielä haluan tällaisen. Mutta voi hellanlettas kattokaa nyt tuota ruttua!:') Tyttö on nyt kohta kuukauden ikäinen, ja hän saapuu meille siis muutaman viikon kuluttua. Virallisesti nimi tulee olemaan Malina, venäjän kielellä siis vadelma. Halusin venäläisen nimen, sillä tytsyn äitikin on alunperin Valko-Venäjältä tuotu:) Luultavasti tulen kutsumaan häntä silti Mallaksi. Äidin mussu. Musta tulee kuin tuleekin äiti!
Että palataan taas, olen nyt ylpeä koiranomistaja;) Lisää juoksulenkkejä tämän veijarin kanssa odotettavissa... 

Tsauhauhau<3

perjantai 2. toukokuuta 2014

Halut ne on (kipeellä) virtahevollakin.

Kerran nuorena tyttönä, kun en vielä osannut edes venäjää, olin matkalla bussissa rajan ylitse (jälleen kerran) Venäjälle. Kuulin miten humalaiset miehet puhuivat linja-auton takapenkillä; "Sanoks se sulle, et ya hochu tebja?! Tieks mitä se meinaa? Se meinaa, että mä haluan sua!". No yuh, aika imelää. Mut mulla on hirveen kova haluamiskausi. Ja tarkoitan nyt vähän laajemmassa merkityksessä kuin fyysisessä...

Mä haluaisin ehtiä enemmän. Aika on yleensä rahaa. Pitää paikkansa; nyt kun teen rahaa, ei ole aikaa. Mutta kyse on ihan arkisistakin ehtimisistä. Mä haluaisin ehtiä näkemään enemmän mun ystäviä ja perhettä. Perhe kun asuu toisessa kaupungissa, aiheuttaa sekin osaltaan joskus stressiä; pitäisi taas jaksaa mennä sinnekin...pitäisi mennä morjestamaan mummua...jne. Ei asiat saisi noinkaan olla että aina vain pitäisi

Mä haluaisin jaksaa olla sellanen tehoihminen, joka jaksaa mennä salille töistä ja palata siten kotiin iltaysiltä suoraan sänkyyn heräten taas aamuviideltä. Haluaisin pystyä sanomaan herkuille useammin ei. Haluaisin jaksaa nyt muuten siivota, koska mähän siivoan joka ikinen viikko.

Tällä hetkellä mä haluaisin kuitenkin eniten olla terve. Haluaisin olla töissä. Mutta mä tulin taas kipeäksi. Enkä ollut muuten sitten viettämässä vappua, joten pekkaspäivästä ei ole kyse! Mä tulin vappuna ajoissa kotiin nukkumaan, heräsin puoli viiden aikaan aamuyöstä kun mieskin sitten päätti kömpiä kotisänkyyn nukkumaan:D
Koska olen kipeä, katselen kuvassa esiintyvää leffaa meidän isolta soffalta. Haluaisin muuten jo lenkille!:( No anyways, tämä leffa... En ole siis ennen tätä nähnyt, vaan tämä tarttui mukaani jostain kauppojen alelaareista. Pitää kyllä sanoa, että vaikka elokuvassa ei juurikaan tapahdu mitään, niin me likey. H:kin on aina sanonut, että olen ihmisläheinen persoona. Tämä elokuva keskittyykin syvällisiin keskusteluihin ja ajatuksiin ihmissuhteista; onko ikuinen rakkaus nykyään enää ajankohtaista? Pettääkö jokainen ihminen? Käykö pettäville koskaan hyvin..? Miten jotkut vanhat ihmiset ovat selvinneet 74 avioliittovuotta saman ihmisen kanssa? 

Ihanan koskettava elokuva. Olen tässä herkistynyt jo pelkästään kohtauksesta, jossa vanhempi kreikkalaisnainen puhuu kuolleesta miehestään. Miten hän voi yhä aistia tämän kosketuksen ja läsnäolon lähellään, tosin vähenevissä määrin. "We are just passing through." Syvällistä:) Katselen elokuvaa, ja samalla tuota mun murua. Tunnen syvää rakkautta, turvaa, tyytyväisyyttä. Onnea ja kiintymystä. Jokin "haluaisin" on todellakin mun elämässä täyttynyt.

Mulla on (ruusuja ostava) mies, joka sanoo ottavansa vielä haudassakin mun kädestä kiinni (how romantic) ja mies, joka sanoo mun olevan hänen tulevien lastensa äiti. Siitä puheen ollen seuraaviin haluihin...
 
Saanko nyt tunnustaa teille jotakin..? Hauaisin ainakin.

Mä haluan olla äiti. Henkilökohtainen tunnustus, mutta silti vain ihmisbiologiaa, joka koskettaa melkein kaikkia maailman ihmisiä:) Mä haluan. Ya hochu, Ich will, jag vill, I want, och samma på kaikillamaailmankielillä. En vain haluaisi. Ja ollaan tästä murun kanssa puhuttukin paljon. Valitettavasti tämä toive ei meinaa kuitenkaan millään toteutua...Syyn tiedätte/löydätte mun vanhemmista kirjoituksistani. 

Jos lapsi ei ole vielä ajankohtainen elämässämme, niin haluaisin/haluaisimme...Ja aiomme!
Nämä ovat kohteita, jotka ovat eläneet seuraavina päämäärinä omissa haluaisin -ajatuksissani jo jonkin aikaa;) Eilen H:n kanssa sitten päätimme; syksyllä se on Nykin aika! Uuden maanosan valloituksen aika:) Pitää vaan palkoista säästellä muutama pennonen enemmän kuin normaalisti:D

Nyt alkoi taas ramasemaan niin pahasti, että pakko mennä taas maaten:/ Mulla olisi parin tunnin päästä lääkäriaikakin. Toivottavasti kaikki olisivat säästyneet vapulta terveinä, varsinkin, jos oli vähän villimpi vappu kun mulla;) Ja sorit tästä äklösyvällisestä kirjoituksesta, kipeys vaan tekee melko herkäks... :D 

Moikkis moi ihmiset<3