Ääh. Olen kipeä! Tässä maatessani koko päivän tähän saakka soffalla, meni myös sivusuun viikonlopun ylityöt joihin lupauduin!:( No, katsotaan mitkä olot ovat huomenna.
Mulla on myös toinen kuume, nimittäin matkakuume. Tai aina on. Oon koko elämäni reissannut monessa maassa ja maanosassa. Monesti muutaman kerran saman vuoden aikana. Viime kesänä kun palasin taas yhden kerran pitkältä Venäjän reissulta, ajattelin pysyväni jonkin aikaa Suomessa. Tuntui niin hyvältä palata kotiin, niinhän se usein menee. Mutta...Kun oon esim.nyt sieltä Venäjältä pois noin kolmisen kuukautta, alkaa tulla ikävä toiseen kotiini. Kaipaan Venäjää. Sanon ton saman lauseen varmaan ainakin pari kertaa kuussa H:lle. Kaipaan sitä tunnetta, että mitä vaan voi tapahtua, kaipaan ekstriimiä, erilaista elämää. Sitä, että aina wc ei tarkoita aina sitä, että rautatieaseman vessassa olisi tarjolla perus wc -pytty. Kaipaan uusien ihmisten tapaamista. Kulttuureja. Mikäli junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, mä olen ainakin se nainen. Kaipaan niin hitsisti sitä tunnetta, kun Tolstoi -juna ylittää itärajan ja verkkokalvoille heijastuu se venäläinen, "rehellinen" maisema.
Kaipaan sitä, kun kaikkea tarvittavaa ei ole aina saatavilla.
Kaipaan sitä, miten metrotunnelin kultahampaiselta mummolta voi ostaa koko korillisen oman maan mansikoita ystävien kanssa. Edullisesti.
Kaipaan sitä, ettei kaikki ole ehkä aina turvallista kun kulkee yksin... :D Tätä olen harrastanut monesti. Joskus saanut ottaa korkkarit jalasta ja juosta pakoon.
Kaipaan niitä vanhojauusia ystäviä, joiden kanssa on kokeiltu itsekin erilaisten ruokien valmistamista.
Kaipaan sitä, miten ukkonen voi jyrähtää maailman kovaäänisimmin, kun nautit +30 asteen hellepäivästä ystävän kanssa puistossa...ja miten nopeasti sää voi vaihtua maailman suurimmaksi kaatosateeksi. Olen juossut pitkin Moskovan katuja niin rajuissa monsuunisateissa, että sandaalini ovat lähteneet virran mukana. Mutta olen vain nauranut niin että melkein pissa on lirahtanut housuun:D Se on juuri sitä ekstriimiä. Niistä hetkistä kehittyy hauskoja muistoja:)
Kaipaan mun kaunista Moskovaani... <3 Jälleen kerran. Osa mun sydämestä on jäänyt sinne ja sitä osaa tulen käymään hoivaamassa silloin tällöin. Aina. Haluan näyttää tuolle murullekin Moskovan mahtavuuden.
Eli: mun uusi tavoite onkin nyt se, että heti kun ensimmäinen loma napsahtaa tuolta töistä mun kertyneiden vapaapäivien tilille, se on moro ja dosvidanija, meikä meinaan lähtee! Mä en ole metsäläissuomalainen, joka tyytyy linnunkotoon.
Paitsi ehkä tänään... :D Kuollut meno, myös telkun ruudulla.
Mukavaa ja tervettä päivää kaikille muille, nauttikaamme suomalaisesta kesän alusta;) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti