...ja mä vaan tulin kirjoittamaan, että tykkään susta elämä ja kevät! Elämän kevät. Sain tänään töissä niin ison homman hoidettua; koko päivän tapitin ruutua omissa oloissani ja keskityin. Ja kun tarpeeksi keskityttyäni sain sen kyseisen homman kuitattua, tuli jopa yksikönpäälliköltä mukavat kiitokset;)
Kun pääsin kotiin, lähdin melkein saman tien keskustaan eläinlääkärikäynnille. Kotona Porissa meidän alle vuoden ikäinen kisu Ruusa on sairas, ja vietiin hänet sitten hieman tutkittavaksi. Tampereelle asti, kyllä. Tiedättekös te kissoja, joilla on KALA-ALLERGIA?! Se tosin on vasta epäilys... Kumpa vaan reppanalla ei olisi kissa-AIDSia:(
Eläinlääkäristä kotiin, parvekkeen sisustamista, ja... Arvatkaa mitä?;)
Dinner for two, aka köyhiä ritareita! Eilen kaupassa murun kanssa aloin nimittäin puhumaan, etten halua enää laihtua. Yes ladies, on tapahtunut nyt vähän niin, että mä kuihdun liikaa. H:kaan ei halua, että mun kylkiluut (jo tällä hetkellä) paistaa läpi mun ihon alta. Ostin hetki sitten uudet ja kivat farkut, kokoa 28. Isot. En kuitenkaan ala esittämään naista joka "valittaa": yhyy, kun on käyny näin ja yhyy yhyy. Kyllä ihan rehellisesti mä olen onnellisempi näin. En ollut silloin onnellinen, siis itseni kanssa, kun niiden housujen koko oli 46. Liika laihtuminen on silti oikeasti liikaa. Muotoja pitää olla.
Kaikki roikkuu. Toppi kokoa 36. Roikkuu. Kaulassakin alkaa oleen jo liikaa tollasia...juovia. On muuten aika nörde -kuva musta! Hahaa, rillipää -sihteeri! Mutta niin. En tajua miks kuihdun näin kovin ja nopeasti, ihan tuosta vaan vaikka oon vedellyt suklaalevyjä, pizzaa, noita köyhiä ritareita. Tarvitsisin varmaan kipeästi sitä salitreeniä:/
No, asioista kukkaruukkuun. Kirjaimellisesti. Ja muihinkin kotiasioihin.
Alempi kuva ei nyt kovin imartele mun lyhyitä hobitin jalkoja, mutta jätetään ne toissijaisiksi. Puhutaan hieman kodista. On vaan kiva löffätä kotona, muumilakanoissa<3 Koti on mun linnani. Mun ja H:n yhteinen koti. Koti on aina turvapaikka, sen tulee tuntua turvalliselta, ja jotta koti voi tuntua turvalliselta, sen tulee silloin myös näyttää seesteiseltä. Mun entisessä yksiö-sinkkukämpässäni oli paljon mustanruskeaa ja punaista. Meidän kotiin halusin kuitenkin enemmän rauhaa levottomuuden sijaan. Nyt elelen harmaa-musta-valkoinen-violetti -linjoilla. Ainoastaan vierashuoneessa, jota me kutsumme myös kulttuurihuoneeksi (:D), on paljon sitä entistä punaista. Kuin mun entinen koko koti minikoossa:D Anyway, silloin kun saatiin murun kanssa tämä asunto, koti, H sanoi ainoastaan: "Sä saat sisustaa meidän kodin, itelle on ihan sama. Kunhan ei oo pinkkiä!" :D Mä olen meistä arvatenkin myös se, joka ylläpitää tän huushollin seesteisyyttä;P I'm a one fu**ing perfect housewife.
Palataampa taas nykyhetkeen, elikkäs, uusimpia juttuja asunnossamme ovat mm:
- violetti sisustustyyny (joita löytyy 2kpl) Indiskasta
- seinätarrat, edelleen Tuurista
- laatikot, joiden päälle sijoitin äidin lahjoittaman ruukkukasvin (jonka nimeä en muista), Honkkarista :)
Hyvää yötä^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti