Pitkästä aikaa; moikka ja kyllä mä täällä yhä elän ja olen!:) Tosin kiirettä on pitänyt ja pitää! Asioiden hoitamista, töitä, ja taas asioiden hoitamista. Päivätkin tuntuvat lyhentyneen vaikka pitäisi kai olla juuri toisinpäin:D
Mistä aloittaisin... Työt lähteneet hyvin käyntiin, viime viikolla oli uuden työnkuvan näyttökoe; meni juuri ja juuri läpi:D Siksi viime viikko oli mahdottoman alitajuntaisen äärimmäistä uupumuksen ja stressin aikaa. Mä en käynyt salilla. En lenkillä. Mä söin. Herkuttelin. Jumalllauta mä herkuttelin. Mässäilin:D Aivan ja ihan liikaa. Niin että vieläkin masu on ihan pallona. No okei vasta sunnuntaina kykenin/jaksoin juoksulenkille, ja eilen oli välittömästi SOS- ja helpotuksen salimaanantai. Huh. Koska olen herkutellut liikaa, olen potenut tietenkin sitä p*kleen morkkista. Painokin alkaa taas kutosella... Hei Paula pallero DAVAJ, come oooon. Joo. Itkinkö jo tarpeeksi?:D Tää viikko saapi taas olla "vanhan uuden" alku:) Eli salia ja juoksua. Mun työmatkat kuljen muuten nykyisin pyörällä, wuhuu. Hyötyliikunta ainakin lisääntyy.
Nautin edelleen elämästä täysillä:) Aamuista on tullut mun lempihetkiä, vaikka ennen inhosin aamuja:D
Näetteks? Mää nautin. Vaikkakin aika usein komeat silmäpussit poskilla. Ai että aamupuuro<3 Se on myöskin nykyään mun päivän parhain ateria;) 
Mun duunipaikkani on toimistotiloistaan vastikään remontoitu ja ihanan värikäs:) Olen saanut ihan oman työpisteen, työpöydän, sen oman pienen työmaailma -nurkkaukseni, jota olen sitten innoissani sisustanut oman näköiseksi sekä viihtyisäksi:) On mulla siellä nykyään kunnollinen kahvimukikin... :D
Koska töissä jengi pyrkii pukeutumaan suht fiksusti, en lähde kotoa enää ihan niin kuin monesti yliopistolle:P Pyrin kokeilemaan ja yhdistelemään enemmän. Lähinnä sitä vanhaa, mitä kaapista nyt löytyy. Kuitenkin mahdollisimman siistiä.
No juu juu, siinä se viime viikon näyttökoe-stressipömppis pullottaa:D
Tänään menin muruseni kanssa töistä kaupungille syömään, ja syöminkien jälkeen menin hieman shoppailemaan. H kulki perässä:D Mut hei on niin kevät -fiilis!<3 Palataan noihin mun söpöihin ostoksiin kun jaksan ne ensin tässä valokuvailla;) Päivät tosiaan siis vaan vilisevät silmissä. Tulee aamu. Puurot. Töihin. Kahvia. Töitä. Kotiin. Muutama tunti koomaa. Jaksaisko tehdä jotain? Joo meen jo nukkumaan että öitä. <- Tuohon tahtiin:D
Mähän olen sanonut/luvannut kirjoittavani myös joskus kunnolla sairaudesta nimeltä PCOS. Tai sairaus ja sairaus. Syndrooma nyt ainakin. Munasarjojen monirakkulaisuus -oireyhtymä. Tuosta mässäilystä ja siitä, miten mun vatsa on aina pömpöllä ja se kerää kaiken läskin mussa; kaikki liittyy PCOS:ään. PCOS aiheuttaa vastustamatonta hiilihydraattien himoa. Syndroomasta tiedetään melko vähän, mutta jotkut asiantuntijat veikkaavat, että sairaus voi puhjeta liiallisesta hiilarien käytöstä ruokavaliossa. Meidän suvussa tästä ei kärsi kukaan muu kuin minä. Mulla tää todettiin, kun olin 22 -vuotias. Jätin tuolloin e-pillerit pois, ja tämän jälkeen menkkoja ei kuulunut yli puoleen vuoteen. Mun hiukset putosivat, akne kukoisti. Keltarauhashormoneilla sain kuukautiseni takaisin, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita vielä munasolun irtoamista. Neljän vuoden aikana olen pudottanut huimasti painoa, mutta luultavasti siltikään en kykene saamaan lasta/lapsia ns. luomuna. Joka tapauksessa, PCOS:n vuoksi painoa kertyy herkemmin. Lisäksi mun on myös vaikeampi pudottaa painoa. Paino putoaa kepeästi jopa tuplasti hitaammin kuin henkilöillä, joilla PCOS:ää ei ole. Ja mikäli painoni sattuisi joskus vielä jostain (liiasta mässäilystä?:D) syystä nousemaan ylipainolukemiin, mulla olisi suuri riski saada metabolinen oireyhtymä, tai esimerkiksi diabetes. Kuten tiedämme, diabeetikoilla paino kertyy yleensä juuri vatsan seudulle.
Voin ainoastaan kirota koko syndrooman alimpaan helsvettiin:D Mutta olen oppinut elämään PCOS:säni kanssa, liikun, pyrin syömään terveellisemmin. Elän päivä kerrallaan. Lapsi on tervetullut jos on tullakseen. Siitäkin olemme murun kanssa keskustelleet, kyllä me olemme valmiita. Kyllä me viihdytään silti vielä hyvin kaksistaankin;) <3 En vain halua, että vähän päälle 30 -vuotiaana kun sitä todella toivoisi lasta, huomaakin sen olevan äärimmäisen vaikeaa.
Joten... Paula... Note to yourself: koita nyt olla mässäilemättä ja liiku, liiku, LIIKU!;)
Liikunnallista huhtikuun viikkoa kaikille^^ <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti